Haluaako setä banaanin?

Ei voi mitään, kun ne lapsen jutut on vaan parhaita..

Meillä oli tänään mies mittailemassa ikkunoita uusien tilaamista varten. Tirppamme on perinyt sosiaalisuutensa jostain aivan muualta kuin äidiltään, joten höpötystä riittää vähän vieraillemmillekin. Hän puhui koko ajan ikkunasedästä ja sanoin tirpalle, että kysyy sedältä, mikä hänen nimensä on. Kyllähän se selvisi ja Aimoksi mies paljastui. Eli Aimo-ikkunasetä. Jonkin ajan päästä olimme kaikki keittiössä tekemässä tilausta ja jälkikasvu alkoi taas puhua ikkunasedästä. Kysyin, muistatko vielä mikä sedän nimi on..
Onneksi sedällä oli huumorintajua, sillä melkoinen naurun remahdus pääsi itse kultakin, kun lapsi vastasi "paviaani".

Käpy

Olen aina tiennyt, että jossain vaiheessa sitä putoaa kyydistä. Tarkoitan sitä, kun se oma lapsi alkaa puhua sellaisista asioista, joista itse ei ole kuullutkaan tai ei ainakaan tiedä mitä ne tarkoittavat. Tai kun sanoo "moi", ja lapsi pakenee paikalta häveten silmät päästään, koska se on niiiiiiin vanhanaikaista. Olen kuitenkin ajatellut sen tapahtuvan aikaisintaan 15 vuoden päästä, ehkä jopa myöhemmin. Valitettavasti se juna taitaa tulla aikaisemmin kuin kuvittelinkaan.

Ostimme tirpalle tänään tuliaisen. Olen ohimennen kuullut, että on noita Zhu Zhu Petsejä, mutta en ole niihin tarkemmin perehtynyt eikä niistä ole meillä puhuttu. Se näytti kivalta ötökältä, joten sellaisen päätimme kotiin kantaa. Tunsin pientä ylpeyttä rinnassani, kun jälkikasvu tunnisti saamansa lelun "hampsteriksi" ja ihaili sitä innokkaasti samalla kun yritin avata pakettia. Sitten kaksivuotias neropattini täräytti: "Se on tsu tsu pets!" Siinä venähti niin isän kuin äidinkin naama. Kyllä ne vaan tietää..

Kuva täältä