Pehmyt sydän

Käytiin tänään perheen kanssa hampurilaisella ja myymässä oli joku harjoittelijatyttönen. Raukka parka oli aivan sekaisin tilausten kanssa jo siinä kohtaa kun minä odottelin vuoroa ja oli unohtanut laittaa ylös, mihin numeroon mikäkin annos oli menossa ja syötiinkö paikan päällä vai otettiinko mukaan. Vielä edessä olevankin asiakkaan kortin kanssa oli jotain sähläystä ja häntä neuvovan kokeneemman myyjän äänensävy alkoi jo hieman kiristyä kun hän ohjeisti harjoittelijaa. Pystyin samaistumaan tuon tytön ahdinkoon ja niinpä hymyilin hänelle rohkaisevasti astellessani tiskille. Minun kohdallani kaikki sujuikin hienosti, ja asiaan kuuluvat tarkennukset muistettiin kysyä.

Tavoistamme poiketen päätimme tällä kertaa ottaa jälkiruoaksi pehmikset. Olin haaveillut kyseisen paikan hasselpähkinäkastikkeesta jo useamman tovin ja nyt päätin tarttua tilaisuuteen. Astelin uudelleen tiskille ja tein tilaukseni samalle harjoittelijalle. Ensin hän meinasi napata vohvelikipat käsin, mutta viime hetkellä muisti ottaa käteensä paperin, jonka kanssa sitten otti vohvelit laatikosta. Rivakasti hän lähti vähän matkan päähän sijaitsevalle pehmiskoneelle. Mietinkin siinä jo, että miten hän aikoo yhden paperin kanssa selvitä. No eihän hän selvinnytkään. Toisen vohvelin täytettyään hän asetti sen paljain kätösin jonkin hyllyn reunalle odottamaan. Takaisin tullessaan toisessa kädessä tytöllä oli vohveli oikeaoppisesti paperin kanssa ja toisessa kädessä paljaaltaan. Sitten tuli paras osuus. Hän tömäytti molemmat vohvelikupit suoraan palvelutiskille ilman mitään alusia ja alkoi etsiä oikeaa kastiketta. Kun hän sitten vaivoin oli saanut rutistettua tyhjenemässä olevasta purkista teelusikalliset kastiketta molempien lörpsähtäneiden pehmisten päälle, hän kysyi, että haluanko tarjottimen. Ystävällisesti vastasin haluavani ja hän nosti pehmikset tarjottimelle, edelleen omin kätösin. Lähdin kiikuttamaan jälkiruokia pöytäämme kohti ja siinä vaiheessa pokka petti, kun mies katsoi kysyvästi ensin vieressä olevaan mainoskuvaa herkullisen näköisestä THE pehmiksestä ja sitten tarjottimella olevia nuupahtaneita versioita, joissa kastiketilkka oli hautautunut jonnekin kerrosten väliin. Kerroin naurun lomassa hygieenisestä operaatiosta, joka johti näiden herkkujen valmistumiseen. En vain tohtinut huomauttaa myyjäharjoittelijalle epäkohdista, koska pystyin tuntemaan tytön epävarmuuden nahoissani. Ja jäisi ne vohvelit syömättä varmaan muutenkin.

Kuvan pehmis ei (todellakaan) liity tapaukseen.