Opetan jälkikasvulle vain olennaisia asioita. Jo kauan ennen kuin hän täytti vuoden, hän osasti haistaa sukkaa. Tärkeä taito. Pitäähän sitä olla kärryillä siitä, miltä sukat haisee, joskus jopa muidenkin.
Nyt hän osaa sanoa iiiuuuuuu (ällöttävää). Olemme harjoitelleet sitä niin tehokkaasti, että se sanotaan jopa oikeassa kohdassa. Nypitään hiuksia harjasta ja sanotaan iiiiuuuuu, kaivetaan nenää (kuka lie opettanut), esitellään sormea ja sanotaan iiiiuuuuu. Kastetaan lapaset kuralätäkköön ja sanotaan iiiiuuuuu. Maailma tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia tämän äännähdyksen käyttöön. Tärkeä taito siis.
Sanoja ei kovin montaa vielä tule spontaanisti, mutta mukaan mahtuu tietenkin nanna (karkki) ja patta (pizza). Olennaiset hallussa.
Huumorin viljely on myös olennainen taito. Siitä on saatu esimerkkiä moneenkin kertaan, mutta yksi nyt tässä tulee mieleen. Tämä tosin on vain kuulopuhetta, koska en itse ollut paikalla harmikseni (lue onneksi). Tätini 70-vuotissyntymäpäivillä kahvipöydässä rakas lapseni oli tietysi halunnut pullaa, juhlissa kun oltiin. Koska kukaan ei ymmärtänyt sitä hänelle tarjota, kajautti hän kuuluvalla äänellä p*llu! Kyllä - puuttuva kirjain on i.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti