Kahden pienen lapsen kanssa arkisetkin askareet vaativat välillä hieman kekseliäisyyttä. Yleensä syynä on oma saamattomuus, joka johtaa siihen, että jotain pitää tehdä viimeistään nyt heti. Ja juuri silloin kun olet kahdestaan kullannuppujen kanssa. Kuten esimerkiksi viime viikonloppuna suihkussa käynti. Uskomatonta, millaisiin akrobaattisiin suorituksiin sitä kykenee kun on pakko.
Oli siis lauantai ja ylioppilasjuhlat tiedossa. Pienempi murunen oli onneksi kylvetetty jo edellisenä päivänä, mutta äidin ja Isosiskon pesurituaalit oli suorittamatta. Olin aamupäivän töissä ja lapsukaiset mummulassa, jonne suoraan töistä sitten menin valmistautumaan ja valmistelemaan myös lapset juhlakuntoon. Aikataulu oli tiukalla, kuinkas muuten. Isovanhempien piti vielä lähteä käymään kaupassa ennen juhlia (samaa sukua kun ollaan) ja jäin lasten kanssa laittautumaan. Mutta se suihkussa käynti alkoi tuottaa ongelmia.
Selvää oli se, että minä ja Isosisko totta kai voimme samaan aikaan mennä suihkuun, mutta mitä tehdä minimiehelle sillä aikaa? Minimiehelle, jota ei voi jättää vapaasti vaeltelemaan suihkun ulkopuolelle syön kaiken/en osaa kiivetä mutta kiipeän kuitenkin/täystuho kolmessa sekunnissa -ominaisuuksien vuoksi. Syöttötuoliin häntä ei voi ottaa viereen katselemaan, koska hän nousee saman tien seisomaan ja vailla itsesuojeluvaistoa on tulossa pää edellä alas.
No mutta, suihku on vessan kanssa samassa tilassa niin, että välissä on ns. saunan ovi. Minimies siis vessaan ja ovi kiinni ja minä Isosiskon kanssa suihkun puolelle ja ovi kiinni. Hän näkee meidät oven läpi ja viihtyy tietysti hyvin ja minä taas näen, jos hän aikoo kajota johonkin mummun kauneudenhoitotarvikkeisiin. Hyvä idea, PAITSI, että suihkun ovi ei ainoastaan aukea väärään suuntaan, se on myös erittäin väljä ja aukeaa käytännöllisesti katsoen päin puhaltamalla.
Suihkutoimitus siis tapahtui niin, että minimies nojasi koko operaation ajan oveen koko painollaan ja yritti päästä suihkuun mukaan, koska siellä näytti olevan niin hauskaa. Hän myös ystävällisesti lähetti märkiä suukkoja nuoleskellen ovea. (Melko huvittavan näköistä kyllä.) Eipä tarvinnut arvuutella mitä hän oli tekemässä kun oli turvallisesti näköetäisyydellä koko ajan. Minä taas Isosiskoa pestessäni pidin koko ajan toisella jalalla ovea kiinni, ettei minimies mätkähdä naama edellä kaakeliin. Onneksi suihkutila on niin pieni, että yletyin hyvin sekä suihkuun, että oveen. Ja vastavuoroisesti Isosisko sitten nojasi omalla painollaan oveen sen aikaa kun pesin itseni. Paitsi, että häntä piti koko ajan muistuttaa nojaamaan TOSI lujaa oveen, ettei ovi pääse aukeamaan yhtään, koska sitten siellä on pienet nakit välissä samantien odottamassa, että ovi painuu takaisin kiinni. Lattialla veden mukana kiemurteleva saippuavaahto kuitenkin vei voiton oveen nojailuun verrattuna ja lopulta toinen jalka ovessa viruttelin hiukseni puhtaaksi samalla kun mietin, että on tämäkin homma joskus tullut helpomminkin tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti