Ounou!

Oon aina ollut sellanen, etten oikein perusta mistään muodissa olevasta asiasta. Facebookissa olin ennen ystäviäni, koska eräs ystävä Englannista kutsui minut sinne, ennen kuin ilmiö oli kunnolla Suomeen rantautunut. Sitten kun siellä oli yhtäkkiä "kaikki", siitä tuli mun mielestä tyhmää.. Vaikka se se idea kai onkin, että siellä on tuttuja. En siis todellakaan kiellä siellä edelleenkin olevani ja käyväni päivittäin, mutta pidän aika matalaa profiilia eli olen FBI (FaceBookInvestigator), joo ihan itse keksin *silmien pyöräytys*, eli kyylä. :)

Noh, toinen asia on nämä Nomination-korut. Olen tähän asti pystynyt niitä välttelemään. Nyt sain sellaisen lahjaksi. Eikä siinä korussa sinänsä mitään vikaa ole, mutta kun kaikilla on sellainen. Käteeni sen nyt kuitenkin laitoin (hienohan se on) ja aion sitä ylpeänä kantaa. Ainakin kunnes menee hermot siihen, että ihokarvat jää sinne palasten väliin. Ja ei, en ole mitenkään erityisen karvainen, jos sitä nyt aloit pohtia.

Tästä päästään asiaan, eli nämä perhanan blogit! Huomaan nyt selailevani kaikenlaisia blogeja kasvavan innostuksen vallassa (vaikken sitä haluakkaan myöntää) ja se harmittaa. Blogithan on taas yksi "must" juttu tänä päivänä. MUTTA jos teen sen salaa ja kirjoitan omaanikin salaa, niin silloinhan se on sallittua, onhan?

Leivästä murusiin

Aamupalan aikoihin laulelen "..missä muruseni on..?" -vuoden vanha jälkikasvuni osoittaa keittiön lattiaa. Niinpä.

Hyvä päivä aloittaa

Minä, blogi..? Ei, ei. En ole ollut kiinnostunut blogeista tai bloggaamisesta (vai mitä se on) yhtään. Sitten -- ÄITINI aloitti blogin ja jouduin tietysti avustavaan rooliin. Nyt huomaan täällä kirjoittavani tekstiä sormet viuhuen.. en ymmärrä. Mutta ehkä tästä tosiaan tulee se "oma soppini", johon voin tätä pään hetkittäistä sekamelskaa purkaa. Ja kertoa tapahtumia, jos ne nyt jotain kiinnostaa.. tai mitä sitten, vaikka ei kiinnostaisikaan?

Heti voin näin alkuun kertoa eilisestä tumpeloinnistani, ettei jää epäselväksi, mikä olen naisiani ;).
Noh, tämä tyttöhän löysi lehdestä helpon leipäohjeen ja sitä piti sitten lähteä koittamaan, vaikka en eläessäni ole leipää tehnyt (jos ei sämpylöitä lasketa). Tämä leipätaikina heitettiinkiin uuniin esikuumennetussa padassa ja mitäs minä sitten muuta tekemään, kuin tartuin reippaasti ~200-asteiseen pataan kaksin käsin - ilman patalappuja. Leipä oli hyvää.