Taivas varjele..

Mitäköhän ne jälkikasvu ja isänsä kaksistaan ollessaan mahtavat televisiosta katsella? Tänään televisiossa oli meneillään jokin kokkiohjelma ja lapsi sanoi: "Ei ole setällä kypärää." "Ei tule yhtään maalia."

Niitä päiviä

Etsit kiireessä rahapussiasi joka paikasta kasvavan paniikin vallassa, koska olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten. Onko se jäänyt töihin, kauppaan, mummulaan?? Huomaat sen sijaitsevan kainalossasi.

Aamurutiinien yhteydessä sovitat päähäsi piilolinssit. Sen jälkeen vessasta poistuessa heität päähän silmälasit ja ihmettelet, miksi maailma näyttää niin oudolta.

Yrität poistua autosta yhä turvavyöhön köytettynä.

Sähkökatkoksen sattuessa pimeässä saat hyvän idean laittaa valon vain siihen pieneen pöytälamppuun.

Ihmettelet, miksi lapsi ei suostu astumaan ulos ovesta, kunnes huomaat, että olet unohtanut pukea hänelle kengät.

Yhden oven kahva on käännetty niin, että se aukeaa ylöspäin. Yrität tästä ovesta kuljettuasi avata kaikki muutkin ovet vääntämällä kahvaa väärään suuntaan.

Pidä torttus!

Meillä kun on tuo yksi kovaääninen kissa ja toinen, joka rymistelee, on välillä pinna kireällä aamuyön tunteina, kun yrittää saada nukuttua vielä ne pari viimeistä tuntia ennen kellon herätystä. Eräänä aamuna noustessani huomasin, että toinen puoliskoni oli polttanut kääminsä luultavasti kello 04.52 ja teljennyt koko kissakatraan pesuhuoneeseen hiekkakippansa kera. Muualle tätä porukkaa ei oikein voi teljetä, koska saattaa sitä kissallakin tulla pikkulaan asiaa kesken yöunien tai -juoksujen tai -huutojen.

No joka tapauksessa, päästin sitten verisesti loukkaantuneen kolmikon aamusella pois vankilastaan ja annoin jopa aamusapuskaa. Siinä aikamme jälkikasvun kanssa touhuttuamme siirryimme olohuoneeseen leikkimään koordinaatiota, hahmotuskykyä ja mielikuvitusta kehittäviä leikkejä (lue: kolikko kassakoneeseen, vääntö vivusta, pyöräytys ja laatikko auki -> kolikko kassakoneeseen, vääntö vivusta.. no, ymmärrätte varmaan).

Vanhimmalla kissallamme on ärsyttävä tapa maukua aina sen suljetun oven takana, varsinkin kun siellä joku nukkuu. Vaikka muuten kyseiseen huoneeseen ei olisikaan mitään kiinnostusta. Tämä tasainen märinä kuului taas käytävästä ja komensin pariin otteeseen viiksivallua tulemaan pois huutamasta oven takaa. Ja kyllähän se jonkin ajan päästä siellä hiljenikin. Jatkoimme rauhassa leikkejä kunnes meinasin tiputtaa silmät päästäni. Vanha harmaa röyhkimys oli ilmestynyt keskelle olohuoneen mattoa selvästi tortunvääntämisasentoon, eikä korvaansa lotkauttanut kun huusin hänen korkeudelleen. Äkkiä kissa kainaloon ja juoksuvauhtia pesuhuoneen hiekkakipalle. Plop, plop, tasaiseen tahtiin tippui pökäleitä pitkin käytävää kiiruhtaessani kohti pesuhuoneen ovea. Sitten se iski. Päästyäni ovelle, huomasin etten ollut ottanut oven kissareiän edestä sitä luukkua pois päästäessäni kissat aamulla pois pesuhuoneesta. Ei se ihme, että vähän pisti marmattamaan ja lopulta päädyttiin mielenosoituksellisesti tekemään tarpeet keskelle olohuonetta. Taisi sinne kippaankin sitten yksi papana ehtiä.

Puunhalaaja

Juu taas oli ymmärryksessä vikaa. Kuuntelin toisella korvalla telkkarista mainosta, jossa nainen hääri pihalla ja yhtäkkiä taivaalta tippui lappu, jossa luki "salavarakas". Ääni taustalla kertoi, että minäkin saatan kuulua niihin moniin suomalaisiin, jotka ovat tietämättään salavarakkaita. Lopuksi ruutuun tuli erään pankin tunnus ja minä pienessä mielessäni ihmettelin, että miten tuo tietystä puulajista kovasti pitävä ihminen ja pankki kuuluvat yhteen..??

Kuva täältä

Poikkeuksellista

Olin tässä eräänä lauantaina ulkoiluttamassa itseäni ja ystävääni. Ilta sujui leppoisissa merkeissä hyvin syöden ja rupatellen ja lopuksi myös tanssien. Kahden aikaan yöllä väsymys vei voiton ja koska oli autoillen liikkeellä, lupasin heittää myös ystäväni kotiin. Olin kaukaa viisaasti jättänyt auton hieman kauemmas ydinkeskustasta rauhallisen puiston reunalle, jotta auto saisi olla rauhassa yön pimeinä tunteina.

Pahaa aavistamatta lähestyimme autoa ja hyppäsimme sisälle. Puiden katveessa oli hieman hämärää, joten en kiinnittänyt autoon kovinkaan paljon huomiota, kunnes ajamaan lähtiessä jouduin raivokkaasti käyttämään pyyhkijöitä ja tuulilasinpesunestettä, koska etulasi oli aivan linnunkakan peitossa. Siinä ystäväni kotia kohti ajellessani ja katuvalojen välkkeessä aloin tarkastella myös muita ikkunoita. Nekin olivat aivan ulosteen peitossa. Mieleeni hiipi ahdistava ajatus - sitä itseään luultavasti oli myös muualla kuin laseissa. Päästyämme ystäväni kodin eteen, hyppäsin ulos autosta katsomaan auton ulkokuorta. Jopa ystävälläni oli vaikeuksia pitää pokkaa kun hävitys paljastui silmiemme eteen. Ei nimittäin ollut kyse mistään pienistä linnunkakkaläjistä vaan mitä erilaisimmista ja toinen toistaan isommista paskakasoista, jotka olivat tasaisesti peittäneet lähes koko auton. Löytyi vaikka mitä väriä ja muotoa. Siispä ei auttanut muu kuin suunnata etsimään autopesua. Pelkäsin, että jos jätän jätökset odottamaan yön yli, johan siinä koko maalipinta syöpyy. Tulipa siinä sitten ajettua elämäni ensimmäistä kertaa itse autopesuun - puoli kolmelta lauantaiyönä ja hei, puoleen hintaan!

.