MUISTA VAIHTAA NIMI TÄHÄN!!

Lähetän työni puolesta aika paljon "virallista" postia laajalla jakelulla. Se tunne, kun olet runoillut hienon saatekirjeen ja vihdoin painat "lähetä" -nappia vain huomataksesi, että saatteessa mainitsemasi liite puuttui viestistä kokonaan, ei ole mitenkään mieltä ylentävä. Sitten vain nöyränä tyttönä toinen sähköposti perään niille sadalle ihmiselle, että tässä tämä liite vielä.. köh köh.

On ihana huomata, ettei se aina muillakaan ihan putkeen mene. Saan tasaisin väliajoin eräältä ravintolaketjulta kanta-asiakaspostia (vaikken ehkä niin kanta olekaan) enkä yleensä kiinnitä niihin sen enempää huomiota. Nyt kuitenkin avatessani sähköpostin, kyseisestä paikasta oli tullut peräkkäin kolme sähköpostia. Tuoreimman postin otsikko oli "pikkujoulu tunnelmaa" tai jotain sinne päin. Kaikissa oli täysin sama sisältö, mutta kahdessa ensimmäisessä viestissä postin aihe oli MUISTA VAIHTAA NIMI TÄHÄN!! Voin kuvitella tilanteen:

Jaaha, viesti kanta-asiakkaille, laitanpa tähän otsikkokohtaan isolla huomautuksen että muistan keksiä nasevan otsikon. Valmista.. lähetä.. EI! Otsikko unohtui. Lähetä uudelleen.. "joo, Marjo tuun kahville ihan heti kun saan tän yhden homman tehtyä!".. lähetä.. EI PRRRKELE! No "pikkujoulu tunnelmaa" on varmaan ihan hyvä. Lähetä.. oliskohan toi ollu kuitenkin yhdyssana?.. no ihan sama.

Pandabileet

Katselimme jälkikasvun kanssa vanhoja kuvia tietokoneelta. Olin juuri selailemassa toissa vuoden Halloween-juhlien kuvia kun yhtäkkiä, kuvan taas vaihduttua tirppa huudahti "pandakarhu!". Oli pakko mennä takaisin edelliseen kuvaan, ja katsoa missä siellä pandakarhu näkyi. Ja toden totta, siinähän se keskellä kuvaa, naama valkoisena, silmän ympärykset tummina ja kuoleman viitta päällä. Ilmiselvä pandakarhu!

Se aika vuodesta

"Taas" leivontahirmuus iski ja väänsin jälkikasvulle syntymäpäiväkakun. Ja tottahan kun kerran vuodessa leipoo, pitää se myös maailmalle jakaa. Tällä kertaa selvittiin ilman harjoituskakkuja  ..ja taiteilin jopa pupun ja nallen sokerimassasta (vajavaiset koristelutarvikkeet aiheuttivat sen, että albiinoon päin kallistuttiin) samalla kun tirppa muovaili muovailuvahalla. Maailmanensi-iltansa sai myös ensimmäinen ikinä tekemäni voileipäkakku, joka sai tiukat arvostelut: "tää on varmaan hyvää jos tykkää voileipäkakusta", ja niin se niiden tykkääjien kertomana olikin. (Itse kuulun voileipäkakkujen karsastajien heimoon.) Ja koska palat varmasti halusta nähdä upeat tuotokseni, tadaaaaaa:

Palataan asiaan vuoden päästä..

Kissa se on poikakin.. eiku

Meidän tirppa se puhua höpöttää koko ajan niin paljon ihan selvällä suomen kielellä, että ei aina muista ettei järki välttämättä juokse samaan tahtiin jos ei äidilläkään ja sanojen merkitys ei välttämättä ole auennut. Muistutus tästä tuli joku kerta kun ystäväni oli meillä kylässä poikansa kanssa. Sattumalta tällä pojalla ja meidän kissalla on sama nimi. Meidän Leevi-kissaa tietysti kutsutaan usein vain kisuksi. Jossain vaiheessa Leevi-poika meni äitinsä kanssa vessaan ja jälkikasvu kysyi ihmetellen, että mihin täti ja kisu meni?

Tukitaan viemärit

Mainokset on niin hienoja. Varsinkin silloin kun niiden tarina ei oikein aukea. Esimerkiksi se mainos telkkarissa, jossa nainen menee vessaan ja huomaa vessapaperista olevan jäljellä pelkän hylsyn. No tottahan toki se on ärsyttävää, jos se edellinen kävijä ei viitsi laittaa loppuneen paperin tilalle uutta rullaa, mutta miten siihen tuskaan auttaa, että "hei, tän hylsynhän voikin pokkeuksellisesti heittää pyttyyn ja vetää viemäristä alas!" Jee, mut mistäs sitä paperia saatais?

Taivas varjele..

Mitäköhän ne jälkikasvu ja isänsä kaksistaan ollessaan mahtavat televisiosta katsella? Tänään televisiossa oli meneillään jokin kokkiohjelma ja lapsi sanoi: "Ei ole setällä kypärää." "Ei tule yhtään maalia."

Niitä päiviä

Etsit kiireessä rahapussiasi joka paikasta kasvavan paniikin vallassa, koska olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten. Onko se jäänyt töihin, kauppaan, mummulaan?? Huomaat sen sijaitsevan kainalossasi.

Aamurutiinien yhteydessä sovitat päähäsi piilolinssit. Sen jälkeen vessasta poistuessa heität päähän silmälasit ja ihmettelet, miksi maailma näyttää niin oudolta.

Yrität poistua autosta yhä turvavyöhön köytettynä.

Sähkökatkoksen sattuessa pimeässä saat hyvän idean laittaa valon vain siihen pieneen pöytälamppuun.

Ihmettelet, miksi lapsi ei suostu astumaan ulos ovesta, kunnes huomaat, että olet unohtanut pukea hänelle kengät.

Yhden oven kahva on käännetty niin, että se aukeaa ylöspäin. Yrität tästä ovesta kuljettuasi avata kaikki muutkin ovet vääntämällä kahvaa väärään suuntaan.

Pidä torttus!

Meillä kun on tuo yksi kovaääninen kissa ja toinen, joka rymistelee, on välillä pinna kireällä aamuyön tunteina, kun yrittää saada nukuttua vielä ne pari viimeistä tuntia ennen kellon herätystä. Eräänä aamuna noustessani huomasin, että toinen puoliskoni oli polttanut kääminsä luultavasti kello 04.52 ja teljennyt koko kissakatraan pesuhuoneeseen hiekkakippansa kera. Muualle tätä porukkaa ei oikein voi teljetä, koska saattaa sitä kissallakin tulla pikkulaan asiaa kesken yöunien tai -juoksujen tai -huutojen.

No joka tapauksessa, päästin sitten verisesti loukkaantuneen kolmikon aamusella pois vankilastaan ja annoin jopa aamusapuskaa. Siinä aikamme jälkikasvun kanssa touhuttuamme siirryimme olohuoneeseen leikkimään koordinaatiota, hahmotuskykyä ja mielikuvitusta kehittäviä leikkejä (lue: kolikko kassakoneeseen, vääntö vivusta, pyöräytys ja laatikko auki -> kolikko kassakoneeseen, vääntö vivusta.. no, ymmärrätte varmaan).

Vanhimmalla kissallamme on ärsyttävä tapa maukua aina sen suljetun oven takana, varsinkin kun siellä joku nukkuu. Vaikka muuten kyseiseen huoneeseen ei olisikaan mitään kiinnostusta. Tämä tasainen märinä kuului taas käytävästä ja komensin pariin otteeseen viiksivallua tulemaan pois huutamasta oven takaa. Ja kyllähän se jonkin ajan päästä siellä hiljenikin. Jatkoimme rauhassa leikkejä kunnes meinasin tiputtaa silmät päästäni. Vanha harmaa röyhkimys oli ilmestynyt keskelle olohuoneen mattoa selvästi tortunvääntämisasentoon, eikä korvaansa lotkauttanut kun huusin hänen korkeudelleen. Äkkiä kissa kainaloon ja juoksuvauhtia pesuhuoneen hiekkakipalle. Plop, plop, tasaiseen tahtiin tippui pökäleitä pitkin käytävää kiiruhtaessani kohti pesuhuoneen ovea. Sitten se iski. Päästyäni ovelle, huomasin etten ollut ottanut oven kissareiän edestä sitä luukkua pois päästäessäni kissat aamulla pois pesuhuoneesta. Ei se ihme, että vähän pisti marmattamaan ja lopulta päädyttiin mielenosoituksellisesti tekemään tarpeet keskelle olohuonetta. Taisi sinne kippaankin sitten yksi papana ehtiä.

Puunhalaaja

Juu taas oli ymmärryksessä vikaa. Kuuntelin toisella korvalla telkkarista mainosta, jossa nainen hääri pihalla ja yhtäkkiä taivaalta tippui lappu, jossa luki "salavarakas". Ääni taustalla kertoi, että minäkin saatan kuulua niihin moniin suomalaisiin, jotka ovat tietämättään salavarakkaita. Lopuksi ruutuun tuli erään pankin tunnus ja minä pienessä mielessäni ihmettelin, että miten tuo tietystä puulajista kovasti pitävä ihminen ja pankki kuuluvat yhteen..??

Kuva täältä

Poikkeuksellista

Olin tässä eräänä lauantaina ulkoiluttamassa itseäni ja ystävääni. Ilta sujui leppoisissa merkeissä hyvin syöden ja rupatellen ja lopuksi myös tanssien. Kahden aikaan yöllä väsymys vei voiton ja koska oli autoillen liikkeellä, lupasin heittää myös ystäväni kotiin. Olin kaukaa viisaasti jättänyt auton hieman kauemmas ydinkeskustasta rauhallisen puiston reunalle, jotta auto saisi olla rauhassa yön pimeinä tunteina.

Pahaa aavistamatta lähestyimme autoa ja hyppäsimme sisälle. Puiden katveessa oli hieman hämärää, joten en kiinnittänyt autoon kovinkaan paljon huomiota, kunnes ajamaan lähtiessä jouduin raivokkaasti käyttämään pyyhkijöitä ja tuulilasinpesunestettä, koska etulasi oli aivan linnunkakan peitossa. Siinä ystäväni kotia kohti ajellessani ja katuvalojen välkkeessä aloin tarkastella myös muita ikkunoita. Nekin olivat aivan ulosteen peitossa. Mieleeni hiipi ahdistava ajatus - sitä itseään luultavasti oli myös muualla kuin laseissa. Päästyämme ystäväni kodin eteen, hyppäsin ulos autosta katsomaan auton ulkokuorta. Jopa ystävälläni oli vaikeuksia pitää pokkaa kun hävitys paljastui silmiemme eteen. Ei nimittäin ollut kyse mistään pienistä linnunkakkaläjistä vaan mitä erilaisimmista ja toinen toistaan isommista paskakasoista, jotka olivat tasaisesti peittäneet lähes koko auton. Löytyi vaikka mitä väriä ja muotoa. Siispä ei auttanut muu kuin suunnata etsimään autopesua. Pelkäsin, että jos jätän jätökset odottamaan yön yli, johan siinä koko maalipinta syöpyy. Tulipa siinä sitten ajettua elämäni ensimmäistä kertaa itse autopesuun - puoli kolmelta lauantaiyönä ja hei, puoleen hintaan!

.

Suolamunkki ja berliininkurkku

Jostain syystä olen ottanut tehtäväkseni valistaa kaikkia ympärilläni olevia ihmisiä kahdesta asiasta. Nämä asiat ovat yhteiskunnallisesti erittäin tärkeitä ja varsinkin suomalaista ruokakulttuuria ajatellen tarpeellista saada kohdalleen. Jo usean vuoden ajan olen armotta kerta toisensa jälkeen korjannut ihmisten luuloja ja huomaan, että työtä on vielä jäljellä. Eikä se suinkaan ole ollut turhaa. Moni ystäväni osaa jo taitavasti käyttää oikeita termejä näiden sydäntäni lähellä olevien asioiden suhteen. Joskus olen havaitsevinani pientä ärtymystä huomauttaessani asioiden pienistä mutta tärkeistä eroista, mutta jonkunhan sitä valistusta on tehtävä. Näin ollen haluan jakaa nämä asiat myös sinun kanssasi (mikäli et jo kuulu uskolliseen kuulijakuntaani).

Eli ensimmäinen asia on se, että kaikki ne pienet kurkut, jotka kelluvat siellä kaupan HeVi -osaston ämpäreissä tai vastaavasti säilykepurkeissa EIVÄT ole suolakurkkuja. Itse asiassa tosi harva niistä on. Ja siinä on sellainen perustavanlaatuinen ero, että suolakurkut ovat niitä pahoja ja MAUSTEkurkut niitä hyviä. (Oma mielipide sallittakoot). Suolakurkut siis maistuvat vain suolaiselta, tai ehkä lisäksi valkosipulilta, mikäli sattuvat olemaan valkosipulisuolakurkkuja, mutta maustekurkut ovat niitä, joita yleensä tarjotaan joka paikassa ja ne maistuvat etikalta ja no.. mausteilta.

Toinen asia on herkkumunkit. Berliininmunkki ei ole sama asia kuin herkkumunkki, vaikka se salakavalasti usein piiloutuukin samankaltaiseen asuun. Näiden kahden eri munkkilaadun suhde taas on sellainen, että harvemmin saa niitä oikeita, kunnon herkkumunkkeja, vaan yleensä se on se berliininmunkki, joka siellä lautasella loikoilee. Jaa että mitä eroa näissä nyt sitten muka on? Noh.. Vaikka munkit ulkoisesti näyttävätkin samalta vaaleanpunaisine sokerikuorrutteineen ja usein myös pitkuliaisine muotoineen, ero löytyy sisältä. Berliininmunkin sisälle kätkeytyy kermavaahtoa ja hilloa, kun taas oikean, herkullisen HERKKUmunkin sisältä löytyy vain ja ainoastaan suussa sulavaa kreemiä. Onneksi erehdysten välttämiseksi, berliininmunkki usein esiintyy pyöreässä muodossa, mutta niitä valeasuun pukeutuneitakin löytyy.

Helpottuneena jaan tämän tiedon nyt kanssasi ja toivon, että myös sinä osaat jatkossa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Kaunista ja rohkeaa

Kuva täältä

Pitäisikö hankkia jotain virikkeitä elämään, kun koin hetkellistä mielenkiintoa nähdessäni tämän: