Meillä kun on tuo yksi kovaääninen kissa ja toinen, joka rymistelee, on välillä pinna kireällä aamuyön tunteina, kun yrittää saada nukuttua vielä ne pari viimeistä tuntia ennen kellon herätystä. Eräänä aamuna noustessani huomasin, että toinen puoliskoni oli polttanut kääminsä luultavasti kello 04.52 ja teljennyt koko kissakatraan pesuhuoneeseen hiekkakippansa kera. Muualle tätä porukkaa ei oikein voi teljetä, koska saattaa sitä kissallakin tulla pikkulaan asiaa kesken yöunien tai -juoksujen tai -huutojen.
No joka tapauksessa, päästin sitten verisesti loukkaantuneen kolmikon aamusella pois vankilastaan ja annoin jopa aamusapuskaa. Siinä aikamme jälkikasvun kanssa touhuttuamme siirryimme olohuoneeseen leikkimään koordinaatiota, hahmotuskykyä ja mielikuvitusta kehittäviä leikkejä (lue: kolikko kassakoneeseen, vääntö vivusta, pyöräytys ja laatikko auki -> kolikko kassakoneeseen, vääntö vivusta.. no, ymmärrätte varmaan).
Vanhimmalla kissallamme on ärsyttävä tapa maukua aina sen suljetun oven takana, varsinkin kun siellä joku nukkuu. Vaikka muuten kyseiseen huoneeseen ei olisikaan mitään kiinnostusta. Tämä tasainen märinä kuului taas käytävästä ja komensin pariin otteeseen viiksivallua tulemaan pois huutamasta oven takaa. Ja kyllähän se jonkin ajan päästä siellä hiljenikin. Jatkoimme rauhassa leikkejä kunnes meinasin tiputtaa silmät päästäni. Vanha harmaa röyhkimys oli ilmestynyt keskelle olohuoneen mattoa selvästi tortunvääntämisasentoon, eikä korvaansa lotkauttanut kun huusin hänen korkeudelleen. Äkkiä kissa kainaloon ja juoksuvauhtia pesuhuoneen hiekkakipalle. Plop, plop, tasaiseen tahtiin tippui pökäleitä pitkin käytävää kiiruhtaessani kohti pesuhuoneen ovea. Sitten se iski. Päästyäni ovelle, huomasin etten ollut ottanut oven kissareiän edestä sitä luukkua pois päästäessäni kissat aamulla pois pesuhuoneesta. Ei se ihme, että vähän pisti marmattamaan ja lopulta päädyttiin mielenosoituksellisesti tekemään tarpeet keskelle olohuonetta. Taisi sinne kippaankin sitten yksi papana ehtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti