Pahaa aavistamatta lähestyimme autoa ja hyppäsimme sisälle. Puiden katveessa oli hieman hämärää, joten en kiinnittänyt autoon kovinkaan paljon huomiota, kunnes ajamaan lähtiessä jouduin raivokkaasti käyttämään pyyhkijöitä ja tuulilasinpesunestettä, koska etulasi oli aivan linnunkakan peitossa. Siinä ystäväni kotia kohti ajellessani ja katuvalojen välkkeessä aloin tarkastella myös muita ikkunoita. Nekin olivat aivan ulosteen peitossa. Mieleeni hiipi ahdistava ajatus - sitä itseään luultavasti oli myös muualla kuin laseissa. Päästyämme ystäväni kodin eteen, hyppäsin ulos autosta katsomaan auton ulkokuorta. Jopa ystävälläni oli vaikeuksia pitää pokkaa kun hävitys paljastui silmiemme eteen. Ei nimittäin ollut kyse mistään pienistä linnunkakkaläjistä vaan mitä erilaisimmista ja toinen toistaan isommista paskakasoista, jotka olivat tasaisesti peittäneet lähes koko auton. Löytyi vaikka mitä väriä ja muotoa. Siispä ei auttanut muu kuin suunnata etsimään autopesua. Pelkäsin, että jos jätän jätökset odottamaan yön yli, johan siinä koko maalipinta syöpyy. Tulipa siinä sitten ajettua elämäni ensimmäistä kertaa itse autopesuun - puoli kolmelta lauantaiyönä ja hei, puoleen hintaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti