Isosiskosta on kovaa vauhtia kehkeytymässä kelpo kansalainen. Ihan tässä viikon aikana esimerkiksi on saanut huomata, kuinka hän sujuvasti osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa ja saa sanaisen arkkunsa auki tarvittaessa.
Alkuviikosta hän esitti kohteliaasti huolensa kanssaihmisen painon kehityksestä. Koska tyttäreni on fiksu, hän ei tietenkään asiaa mitenkään törkeästi esittänyt kyseiselle henkilölle, vaan yritti herätellä sitä pientä omatunnon ääntä vaivihkaa tokaisemalla kuuluvalla äänellä toisen selän takana: "Katso äiti, kuinka iso takapuoli tuolla naisella on!"
Hän osaa myös soveltaa vanhoja sanontoja lasten suuhun sopivaksi. Yhtenä iltana syötiin lettuja ja Isosisko oli hyvällä halulla vedellyt jo kaksi isoa yksilöä ja pyysi lisää. Isä hämmästyneenä kysyi, että vieläkö jaksat syödä. Tirppa vastasi: "Lisää lettua, hampaat käy vielä". (vrt. eräs sanonta, jossa silmät liikkuu vielä)
Isosisko tietää myös, ettei muiden tarjoamista herkuista sovi kieltäytyä. On kuitenkin soveliasta esittää epäilynsä siitä, onko tarjolle kenties lipsahtanut jotain syömäkelvotontakin vahingossa. Näin pääsisäisen aikaanhan sitä mämmiä on tarjolla joka torpassa ja näin myös mummulassa pääsiäisaterian jälkeen. Pienen houkuttelun jälkeen tirppa suostui maistamaan kermalla höystettyä mämmiä ja epäilevä ilme kasvoillaan ja mustat hampaat vilkkuen hän sitten mummulta kysyi (ihan oikeutetusti) "Onko tämä eilistä?" Hyvä se on testata mummun tarkkaavaisuutta, ettei hän vaan kenellekään muulle tarjoa pilaantunutta tuotetta.
Itse olen ravintolakäyttäytymisessä tyypilliseen suomalaiseen tapaan vaatimaton. Vaikka olisin pyytänyt pihvini kypsänä ja pöytään kannetaan vertatihkuva niljakas kimpale, syön siitä ne vähän paistetut reunat, maksan täyden hinnan ja vielä kysyttäessä kerron, että hyvää oli. On ilo nähdä, että uusi sukupolvi osaa pitää puolensa tässäkin asiassa. Tänään ravintolassa pöytään tuotiin Isosiskon annos, joka sisälsi perunamuusia ja lihapullia. Tarkemmin sanottuna kaksi jäätävän kokoista lihapullaa. Aloin niitä sitten pilkkomaan pienemmäksi, jotta tyttäreni voi ne haarukalla helposti kauhoa suuhunsa. Sillä aikaa hän kävi antamassa palautetta kokille ja huusi keittiön ovelta: "Olisit voinut ne kyllä palotella!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti