torstai 29. maaliskuuta 2012

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää..

Sain tänään esimakua tulevasta "lapsen suusta kuulet totuuden" -vaiheesta, joka meillä selvästi on tulossa. Tai kotonahan tätä on jo harjoitettu pitkään, esimerkiksi kertomalla äidille, että tämän hammas on ihan huonosti (kulmahampaan sojottaa "lievästi" eteenpäin) tai että alahampaissa on sellainen vika että "toi hammas on toisen päällä!" -kiitos tästäkin tiedosta rakas lapseni.. Eräänä yönä mentyäni tirpan huoneeseen halaamaan häntä ja saattelemaan takaisin unten maille, iski taas viiltävä analyysi: "hikikainalo.. ei ole karvoja, karvat on menny siistii".  Myös isä on saanut osansa, kun jälkikasvu autossa oli eräänä päivänä latonut faktaa pöytään: "Isi, sää oot nahkapää." No, niinhän se onkin.

Tänään totuuden laukominen kohdistui kuitenkin ulkopuoliseen henkilöön ja ei ehkä ihan positiivisimmassa mielessä. Olimme eräässä pizzeriassa tirpan kanssa ja odottelimme evästä tulevaksi. Tirppa istuskeli pöydän vieressä ja ihmetteli pöytäliinassa olevia kuvioita, kun yhtäkkiä huomio kiinnittyi tiskin takana olevaan naiseen. Nainen oli melko normaalin kokoinen, mutta liekö kireiden farkkujen syytä, mahamakkarat roikkuivat melko näkyvästi housujen päällä. Tai oikeastaan yksi vähän isompi makkara. Pizzeriassa ei ollut muita asiakkaita, joten aika kivasti kajahti kun jälkikasvu innostuneena yhtäkkiä kajautti ilmoille naista osoittaen "Tätillä on vauvamasu!" "Tätillä on samanlainen vauvamasu!" Tunsin punan hiipivän kasvoilleni ja vältin ottamasta katsekontaktia tiskin taakse. Kaivoin esille lompakon ja yritin kiinnittää lapsen huomion siellä oleviin valokuviin. Hyvin se sujuikin vähän aikaa. Sitten taas KOVAAN ääneen kerrottiin että "tätillä on samanlainen vauvamasu!" Samalla hetkellä tilauksemme olikin valmis ja vaivautuneesti hymyillen otin pussukan tiskiltä ja poistuimme paikalta. Ei näyttänyt täti iloiselta, ei. Toivoa vain sopii, ettei kyseisen naisen suomenkielentaito ollut kovin hyvä ja letkautus jäi arvoitukseksi.

1 kommentti: