Suihkuakrobatiaa

Kahden pienen lapsen kanssa arkisetkin askareet vaativat välillä hieman kekseliäisyyttä. Yleensä syynä on oma saamattomuus, joka johtaa siihen, että jotain pitää tehdä viimeistään nyt heti. Ja juuri silloin kun olet kahdestaan kullannuppujen kanssa. Kuten esimerkiksi viime viikonloppuna suihkussa käynti. Uskomatonta, millaisiin akrobaattisiin suorituksiin sitä kykenee kun on pakko.

Oli siis lauantai ja ylioppilasjuhlat tiedossa. Pienempi murunen oli onneksi kylvetetty jo edellisenä päivänä, mutta äidin ja Isosiskon pesurituaalit oli suorittamatta. Olin aamupäivän töissä ja lapsukaiset mummulassa, jonne suoraan töistä sitten menin valmistautumaan ja valmistelemaan myös lapset juhlakuntoon. Aikataulu oli tiukalla, kuinkas muuten. Isovanhempien piti vielä lähteä käymään kaupassa ennen juhlia (samaa sukua kun ollaan) ja jäin lasten kanssa laittautumaan. Mutta se suihkussa käynti alkoi tuottaa ongelmia.

Selvää oli se, että minä ja Isosisko totta kai voimme samaan aikaan mennä suihkuun, mutta mitä tehdä minimiehelle sillä aikaa? Minimiehelle, jota ei voi jättää vapaasti vaeltelemaan suihkun ulkopuolelle syön kaiken/en osaa kiivetä mutta kiipeän kuitenkin/täystuho kolmessa sekunnissa -ominaisuuksien vuoksi. Syöttötuoliin häntä ei voi ottaa viereen katselemaan, koska hän nousee saman tien seisomaan ja vailla itsesuojeluvaistoa on tulossa pää edellä alas.

No mutta, suihku on vessan kanssa samassa tilassa niin, että välissä on ns. saunan ovi. Minimies siis vessaan ja ovi kiinni ja minä Isosiskon kanssa suihkun puolelle ja ovi kiinni. Hän näkee meidät oven läpi ja viihtyy tietysti hyvin ja minä taas näen, jos hän aikoo kajota johonkin mummun kauneudenhoitotarvikkeisiin. Hyvä idea, PAITSI, että suihkun ovi ei ainoastaan aukea väärään suuntaan, se on myös erittäin väljä ja aukeaa käytännöllisesti katsoen päin puhaltamalla.

Suihkutoimitus siis tapahtui niin, että minimies nojasi koko operaation ajan oveen koko painollaan ja yritti päästä suihkuun mukaan, koska siellä näytti olevan niin hauskaa. Hän myös ystävällisesti lähetti märkiä suukkoja nuoleskellen ovea. (Melko huvittavan näköistä kyllä.) Eipä tarvinnut arvuutella mitä hän oli tekemässä kun oli turvallisesti näköetäisyydellä koko ajan. Minä taas Isosiskoa pestessäni pidin koko ajan toisella jalalla ovea kiinni, ettei minimies mätkähdä naama edellä kaakeliin. Onneksi suihkutila on niin pieni, että yletyin hyvin sekä suihkuun, että oveen. Ja vastavuoroisesti Isosisko sitten nojasi omalla painollaan oveen sen aikaa kun pesin itseni. Paitsi, että häntä piti koko ajan muistuttaa nojaamaan TOSI lujaa oveen, ettei ovi pääse aukeamaan yhtään, koska sitten siellä on pienet nakit välissä samantien odottamassa, että ovi painuu takaisin kiinni. Lattialla veden mukana kiemurteleva saippuavaahto kuitenkin vei voiton oveen nojailuun verrattuna ja lopulta toinen jalka ovessa viruttelin hiukseni puhtaaksi samalla kun mietin, että on tämäkin homma joskus tullut helpomminkin tehtyä.

Are you talking to me?

Isosiskosta on kovaa vauhtia kehkeytymässä kelpo kansalainen. Ihan tässä viikon aikana esimerkiksi on saanut huomata, kuinka hän sujuvasti osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa ja saa sanaisen arkkunsa auki tarvittaessa.

Alkuviikosta hän esitti kohteliaasti huolensa kanssaihmisen painon kehityksestä. Koska tyttäreni on fiksu, hän ei tietenkään asiaa mitenkään törkeästi esittänyt kyseiselle henkilölle, vaan yritti herätellä sitä pientä omatunnon ääntä vaivihkaa tokaisemalla kuuluvalla äänellä toisen selän takana: "Katso äiti, kuinka iso takapuoli tuolla naisella on!"

Hän osaa myös soveltaa vanhoja sanontoja lasten suuhun sopivaksi. Yhtenä iltana syötiin lettuja ja Isosisko oli hyvällä halulla vedellyt jo kaksi isoa yksilöä ja pyysi lisää. Isä hämmästyneenä kysyi, että vieläkö jaksat syödä. Tirppa vastasi: "Lisää lettua, hampaat käy vielä". (vrt. eräs sanonta, jossa silmät liikkuu vielä)

Isosisko tietää myös, ettei muiden tarjoamista herkuista sovi kieltäytyä. On kuitenkin soveliasta esittää epäilynsä siitä, onko tarjolle kenties lipsahtanut jotain syömäkelvotontakin vahingossa. Näin pääsisäisen aikaanhan sitä mämmiä on tarjolla joka torpassa ja näin myös mummulassa pääsiäisaterian jälkeen. Pienen houkuttelun jälkeen tirppa suostui maistamaan kermalla höystettyä mämmiä ja epäilevä ilme kasvoillaan ja mustat hampaat vilkkuen hän sitten mummulta kysyi (ihan oikeutetusti) "Onko tämä eilistä?" Hyvä se on testata mummun tarkkaavaisuutta, ettei hän vaan kenellekään muulle tarjoa pilaantunutta tuotetta.

Itse olen ravintolakäyttäytymisessä tyypilliseen suomalaiseen tapaan vaatimaton. Vaikka olisin pyytänyt pihvini kypsänä ja pöytään kannetaan vertatihkuva niljakas kimpale, syön siitä ne vähän paistetut reunat, maksan täyden hinnan ja vielä kysyttäessä kerron, että hyvää oli. On ilo nähdä, että uusi sukupolvi osaa pitää puolensa tässäkin asiassa. Tänään ravintolassa pöytään tuotiin Isosiskon annos, joka sisälsi perunamuusia ja lihapullia. Tarkemmin sanottuna kaksi jäätävän kokoista lihapullaa. Aloin niitä sitten pilkkomaan pienemmäksi, jotta tyttäreni voi ne haarukalla helposti kauhoa suuhunsa. Sillä aikaa hän kävi antamassa palautetta kokille ja huusi keittiön ovelta: "Olisit voinut ne kyllä palotella!"

Onni siellä, toinen täällä

Päätin kolmesta viimeisestä Valion Onni -puurosta tehdä yhteisen postauksen, koska maistelu kulkee samaa rataa joka kerta.. Avataan, lämmitetään, äiti maistaa, minimies maistaa ja arvostellaan makua ja koostumusta ja kerrotaan minimiehen reaktio. Joten..

Seuraavaksi testasimme vadelma-kaurapuuroa. Koostumus oli samanlainen kuin vadelma-mustikkapuurossa ja tällä kertaa vadelma maistui selkeästi. Mielestäni puuro oli hyvän makuinen ja minimiehellekin se maistui.

Neljäntenä oli vuorossa viljaisa puolukkapuuro, jonka mausta minulle tuli mieleen vispipuuro. Maistuvaa. Koostumus toki oli samanlainen kuin edellisessäkin. Myös tämä meni läpi testihenkilölle.

Viimeisenä maistelimme kahdeksan kuukauden iästä eteenpäin sopivaa omenakaurapuuroa. Tässä oli ehkä hieman puuroisampi maku, eli omena jäi hieman taka-alalle. Koostumus oli myös jonkin verran paksumpi, kuin näissä aikaisimmissa makupuuroissa ja minimiehen mielestä puuro taisi olla liian liisterimäistä, koska suurin osa jäi syömättä.

Kaikenkaikkiaan varsinkin nämä marjoilla maustetut puurot olivat hyviä, ja tulee varmasti meilläkin käyttöön jatkossa. Lähinnä kuitenkin hätävarana ja matkalle mukaan otettuna, koska minimies syö yleensä tavallista puuroa soseella maustettuna.

Huom! Valion Onni sarjassa on tarjolla myös vellejä, makuina kaura, maissi, neljä viljaa, porkkana-peruna ja riisi. Me emme nyt niitä ottaneet maisteltavaksi, koska vellejä emme ole muutenkaan käyttäneet, eikä minimies edes suostu tuttipullosta juomaan.

Tässä Buzzador- kampanjassa oli mukava olla mukana ja luultavasti ilman tätä tuskin olisi ainakaan jokaista makua näistä Onni -puuroista tullut testattua.

Lihaa lasin molemmin puolin

Kävin tänään ruokakaupassa superhyper(vai mikä lienee)marketissa. Päätin ostaa porsaan ulkofilettä. Olen melko tarkka lihan laadusta ja yritän aina löytää sellaisen palan, jossa on mahdollisimman vähän sekä sitä tummemmanpunaista lihaa (kuulostaapa erittäin asiantuntevalta) että läskiä. Tällä kertaa valmiiksi leikatut palat kylmähyllyssä olivat joko aivan liian suuria tai sitten epämääräisen näköisiä. Lähdin siis kohti palvelutiskiä tarkastellakseni tarjontaa siellä.

Otin numerolapun ja tiirailin lasin läpi kolmea ulkofilepötkälettä. Yritin nähdä siis, miltä lihanpalat näyttävät päädystä katsottuna, koska siitä pystyy päättelemään enemmän kuin päältä katsottuna. Vuoroni tuli, ja ystävällinen naismyyjä kysyi, mitä haluan. Kerroin halajavani porsaan ulkofilettä ja vaikka alimmainen pala näytti parhaimmalta, yritin vielä katsoa päälimmäistä filettä, kelpuuttaisinko sen, koska myyjä sitä oli jo keihästämässä leikkuulaudalle. Kallistin päätäni vähän vasemmalle, ja vielä vähän ja eteenpäin ja... KOPS! Pääni kopsahti vitriinilasiin, eikä ihan hiljaa. Myyjän ilme oli näkemisen arvoinen kun häntä selvästi nauratti mutta yritti kohteliaasti pitää pokkansa. Minä taas yritin olla mahdollisimman normaali, tyyliin "mitään ei tapahtunut". Lopulta nauruntyrskähdysten saattelemana pääsimme yhteisymmärrykseen ulkofileepalasta ja poistuin paikalta epäilemättä punaisin poskin.

Se pieni pyöreä muoto

Ensin kun on vauva, joka ei liiku mihinkään ja siitä on tullut vauva, joka puolen tunnin aikana etenee kaksi metriä satunnaiseen suuntaan, on tosi vaikea muistaa, että kun se vauva oppii konttamaan, silloin mennään ja lujaa.

Eilen tein nukkumaanmenosiivousta [= suurimmat (ja ne, joista pimeällä päälle astuttaessa lähtee helvetinmoinen ääni,) lelut omiin kasoihinsa, verhot kiinni, iltavalot päälle ja sängyt nukkumisvalmiuteen] ja jätin minimiehen, joka vähän aikaa sitten ei liikkunut vielä juuri mihinkään, seuraamaan isosiskonsa upeita tanssimuuveja käytävälle keittiön viereen. Käväisin nopeasti makuuhuoneessa täydentämässä tuttivarastoa (niitä kun pitää yöllä heitellä sängyn alle) ja palasin takaisin huomatakseni, että molemmat olivat hävinneet. Isosiskon kuulin olevan huoneessaan, epäilemättä jatkamassa taidokasta tanssi- ja lauluesitystään peilin edessä, mutta myös minimies oli poistunut paikalta yllättävän ketterästi. Ja minnekäs muualle, kuin keittiön perimmäiseen nurkkaan, pöydän ja tuolien taakse, pienestä välistä kissanruokakippojen ääreen. Siihen nähden, että vauvoilla tuo ajattelu on vasta kehittymässä, niillä on kyllä pirun hyvä muisti. Ei tarvita navigaattoria kun joskus jossain kulman takana on näkynyt jotain mielenkiintoista. Siellä hän käsiään iloisesti heilutellen makusteli vihreää kissanraksua antaumuksella. Valikoima oli levitetty tasaisesti lattialle nähtäväksi ja taisi olla seuraavan nappulan valinta-aika. Kivasti kielestä kutitti kun äiti pyyhkäisi pyöreän herkkupalan pois suusta, oikein hihitytti. Tästäkään vahingosta ei tietenkään voinut viisastua, mutta aamulla ehdin sentään paikalle ennen kuin yhtään raksua oli suussa.

Vadelma-mustikka Onni

Seuraavaksi kokeiluun otettiin Valion Onni Vadelma-mustikka puuro. Kuvaa olisi tietysti voinut vähän "fotosopata" ja rajata.. sormi pois linssinpäältä sekä rätti käteen ja syöttötuoli puhtaaksi olisi tosin ajanut saman asian. Mutta koska mitään näistä ei ole tehty, tällä mennään.

Puuron koostumus oli melko samanlainen kuin neljän viljan puurossa. Väri on sellainen, kuin tuotteessa käytetyistä raaka-aineista päätellen voisi olettaakin. Itse taas ensin maistaneena voin kertoa, että  puuro tosiaankin maistui oikeasti mustikalle. Vadelma jäi jonnekin taka-alalle, mutta maku oli mielestäni hyvä.

Myös minimies ilmeisestikin kelpuutti puuron, koska se upposi parempiin suihin mukisematta. Välillä piti omat sormetkin kastaa puuroon ja niitä sitten imeskellä. Tätä puuroa voisi tarjota toistekin. Pakkaus on sitä paitsi kätevä ottaa mukaan vaikka kylään lähtiessä, jos vierailu venyy iltapuuroon asti.

Neljän viljan Onni

Aloitimme tutustumisen Valion Onni -puuroihin Neljän viljan puurosta. Pakkaukset ovat mielestäni ihan kivan näköisiä, varsinkin kun nuo kaikki eriväriset puurotetrat ovat vierekkäin. Kohtalaisen helppo avata ilman saksiakin.

Lautasella puuro näyttää.. puurolta. Ehkä hieman tuollaiselta liisterimäiseltä. Kunnon äitinä maistoin puuroa tietysti ensin itse. Mieleen tuli lähinnä kaurapuuro, maku oli vain ehkä hieman pehmeämpi.
Sitten päästettiin päämaistaja eli minimies irti. Muutama ensimmäinen lusikallinen alkuun upposi nopeasti. Mutta sitten napsaistiin suu kiinni ja pudistettiin päätä. Ikäähän maistajalla on alle vuoden, eikä verbaalista ilotulitusta ole tiedossa, mutta ilmeistä ja eleistä pystyy päättelemään aika paljon. Muutaman yrityksen jälkeen päätin turvautua apuun.

Lisäsin joukkoon marjasosetta. Tämä auttoi ja epäilevän maistelun jälkeen puuro upposikin tuttuun tapaan. Meillä muutenkin siis käytetään marjasoseita puuron joukossa, joten ehkä hänen mielestään puurosta puuttui jotain.. maku.

Lämmitin koko tetrallisen ja se oli tällä kertaa vähän liian iso annos. Vatsa tuli täyteen ja puuron jälkeen oli hyvä suunnata yöunille.

Hyvä peruspuuro, ehkä hieman löysää lämmitettynä, mutta toisaalta parempi vähän liian löysä kuin liian paksu puuro. Tuli mieleen, että ehkä joku sulkemissysteemi tetrassa olisi hyvä olla, jos tulee lämmitettyä vain puolet kerrallaan.