Allergiakausi alkoi taas vähän aikaa sitten ja menin apteekkiin resepti kourassa hakemaan nenäsumutetta. Apteekissa oli jonotuslappujärjestelmä ja koska muita asiakkaita ei ollut paikalla, kysyin farmaseutilta, voinko vain tulla tiskille. Tämä näytti että tule vaan ja samalla yritti painaa vuoronumeronappia useampaa kertaan ihmetellen, miksei numero näyttötaululla vaihdu. Minä hölmistyneenä tätä seuraten meinasin rientää sen enempää ajattelematta hakemaan lappua, kun ajattelin, että ehkä sellainen kuitenkin pitääkin olla, mutta sitten farmaseutti huomasi, että enhän sitä lappua tosiaan ottanutkaan.
Päästiin asiaan ja ojensin hänelle reseptini. Kerrankin muistin, että pitää antaa myös se kortti, jossa on merkintä sairauskassaan kuulumisesta. Nainen katsoi reseptiäni ja sitten korttia ja sanoi, että jospa sitä Kela-korttia saisi. Olin antanut ajokortin. Nolostuneena pahoittelin ja annoin Kela-kortin. Nainen katsoi taas reseptiä ja korttia ja näytti hämmentyneeltä. "Onko sinun kutsumanimesi sitten "Irmeli.."?Jaa ei kun hän taitaa olla "Irmeli" ja sinä olet sitten "Ursula"", nainen sanoi katsoen takanani rattaissa olevaa jälkikasvua ja ojentaen lapseni Kela-korttia minulle takaisin. Siinä vaiheessa pasmani olivat jo aivan sekaisin ja kaivaessani lompakosta oikeaa korttia yritin samalla vääntää jotain epätoivoista vitsiä kortin valinnan vaikeudesta. Farmaseutti katsoi minua kestohymy huulillaan ja käsi ojossa. Vihdoin se oikea korttikin sitten löytyi ja pääsin kortisonisumutteeni kanssa jatkamaan matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti