Musiikin ihmeellinen maailma

Jälkikasvulla on kitara. Hän kaivaa aina välillä sen esiin ja rämpyttelee kieliä lumoutuneena. Yritän varoitella, ettei vaan sormiin satu ohuet kielet tai iho jää johonkin väliin. Tänään aamulla kitaraa soiteltiin oikein antaumuksella ja laulettiin vielä päälle. Äidillekin tarjottiin välillä mahdollisuus esitellä näppäilytaitoja ja aika näppärä olinkin. Onhan minulla pianonsoittajan sormet (silmien pyöräytys). Mutta sitten alkoi hiukan nyppiä, kun sävelissä ei ollut minkäänlaista logiikkaa. Kun kieliä näppäili järjestyksessä, saattoi kuulua ihan mikä tahansa ääni, eikä suinkaan sävelet esimerkiksi matalimmasta korkeimpaan. Aloin tosissani miettiä, saisikohan kitaran viritettyä niin, että sävelet menisivät edes jotenkin järjestyksessä. Tutkiskelin esinettä ja totesin hämmästyksekseni, ettei munaleikkurissa ole erillisiä kieliä viritystappeineen, vaan yksi pitkä lanka on laitettu kiertämään pitkin poikin. Ihme touhua!