P*sk*juttu

Jälkikasvun kanssa herättiin päiväunilta vähän tavallista myöhemmin ja kiirettä pukkasi, kun piti kaupassa ehtiä käymään vielä ennen vieraan tuloa. Hypättiin siis suit sait potalle ja pisu tulikin nopeasti. (Äitihän ei toki ahteriaan sovittanut samalle keijalle.) Pemppupesut kuntoon ja lapsi irti. Ajattelin, että ottakoot nyt vähän aikaa ilmakylpyä vaipatta ja jotta päästäisiin nopeasti lähtemään, hain keittiöstä välipalaksi hälle banaanin. Lapsi touhusi jotain omassa huoneessaan ja kävin näyttämässä banaania ja annoin haukata siitä. Sitten kirehdin tietokoneelle katsomaan reseptistä, mitä kaupasta pitää hakea. Huutelin jälkikasvulle, että tulepas hakemaan sitä banaania lisää täältä. Kuuliaisesti pieni paljaspemppu sieltä kohta töpsöttikin ja jäi irvistelemään peilille vieressäni, välillä haukaten banaanista kun minä kirjoittelin kauppalappua. (En siis anna tirpalle banaania omaan käteen, koska sen jälkeen vaatteista löytyy luultavasti pesunkin jälkeen tummia läikkiä.) Baanaani tuli syötyä ja minulla oli vähän vielä kesken kirjoittelu, joten pikkupaviaani alkoi kiivetä vieressäni olevalle tuolille. Suojeluvaistot kun pelaavat vaikka huomioni onkin kiinnittynyt toisaalle, autoin häntä laittamalla oman paljaan jalkani takapuolen taakse tueksi kun hän punnersi tuolille. Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta, vaan hän laskeutui takaisin lattialle. Ja tokaisi "KAKKA" osoittaen jalkaani. Samassa havahduin märkään tunteeseen jalallani ja totta tosiaan, kakkahan se siinä. Nopea vilkaisu lapsen takalistoon kertoi omaa tarinaansa. No kakkahan se sielläkin. Mutta kysymys kuului tässä vaiheessa, että missä muualla. Tirppa kainaloon ja jälkiä seuraamaan. Olohuoneesta löytyi pieni pipana ja kun matkaa jatkettiin eteenpäin lähtöpisteeseen, lapsen omaan huoneeseen, siellä odottelikin noutajaansa kunnon pökäle. Lapsi uudelleen potalle ja kikkareita keräilemään. Tyynesti pötkylät kyytiin ja oman jalan kuuraus. Uusi pemppupesu, vaatteet päälle, kauppalappu mukaan ja menoksi. Lapsiperheen arkea.