Vuodenajat luonnolle on vähän sama kuin vuorokaudenajat ihmiselle.
KEVÄT - AAMU
Kevät on kaikesta huolimatta ehkä kuitenkin rumin vuodenaika . Varsinkin se kevättulee vuodenaika. Lumipeittojen alta paljastuu kaikki roska ja pas.. lika, joka siellä on ollut hautautuneena koko talven ajan. Luonto näyttää harmaalta ja karulta. Onneksi aurinko alkaa paistaa hetkenä mitä hyvänsä. Samoin ihminen on usein aamuna rumimmillaan, könyää ylös peiton alta naama harmaana ja silmät puolitangossa, silmänaluset mustina. Hiukset roikkuu kuin kuivuneet heinät naamalla ja ääni kuulostaa variksen raakkumiselta. Hengitys haisee samalta kuin keväällä lumikasojen alta paljastuvat koirankikkareet. Kun valot sytytetään, alkaa näyttää ehkä jo vähän pirteämmltä.
KESÄ - PÄIVÄ
Kesää kohti mentäessä luontoon alkaa tulla väriä ja harmaus väistyy. Kasvit alkavat terhakoitua ja puskea uutta versoa. Aurinko paistaa aina vain enemmän ja kuralätäköt häviävät. Kesän koittaessa luonto on täydessä terässään, tuoksuu hyvälle ja näyttää kauniille. Myös ihminen alkaa aamulla pikkuhiljaa heräilemään tähän päivään. Käy ehkä suihkussa ja sukii sojottavat hiukset paikoilleen. Veri alkaa kiertää ja naama ei näytä enää niin harmaalta. Saattaapa naisihminen jopa lätkäistä naamaan väriä muutenkin. Ryhti terhakoituu ja mustat pussit silmien alta häviävät tai piilotetaan. Päivän koittaessa ihminen tuoksuu hyvälle ja näyttää kauniille ja on reippaimmillaan.
SYKSY - ILTA
Kesän loppupuolella, syksyn lähestyessä luonnon värit alkavat vähitellen haalistua ja lehdet pudota puista. Kasvit alkavat nuokkua ja valmistautua tulevaan talveen. Vielä syksy hetken välkehtii ruskan väreissä ja näyttää omalla tavallaan kauniilta mutta loppusyksyyn mennessä kaikki näyttää lerpahtaneelta ja väritys on taas muuttunut harmaaksi. Päivän mittaan ihminenkin alkaa väsähtää ja naisihmisen ripsiväritkin saattavat putoilla poskipäille. Värit kasvoilla haalistuvat ja ryhti ei enää pysy suorassa. Alkuillasta ollaan kuitenkin vielä lähdössä iltarientoihin ja lisätään naamalle riemunkirjavat värit, jotta näytettäisiin edes vähän pirteämmältä. Loppuillasta nekin ovat levinneet tai haalistuneet kokonaan pois ja olemus alkaa olla nuupahtanut. Hiukset näyttävät siltä, kuin olisi seissyt syksyn kaatosateessa ilman sateenvarjoa.
TALVI - YÖ
Juuri ennen talven tuloa viimeisetkin lehdet putoavat puista ja luonto hiljentyy. Lopulta lumi tulee ja peittää alleen kaiken. Luonto jää paljaana kinosten alle odottamaan uutta kevättä ja heräämistä. Ennen nukkumaanmenoa ihminen palaa taas harmaaseen värittömyyteen, pesee pois meikit ja riisuu vaatteet, antaa hiustenkin lopullisesti roikahtaa. Pirteys on poispyyhitty ja tärkeintä on vain, että pääsee kömpimään peiton alle nukkumaan ja odottamaan uutta aamua - ihan sama miltä näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti