Anonyymit roskaohjelmien katselijat

Minä olen sellainen kuin minä olen. Se on kaunis ajatus, mutta valitettavasti varmaankin melko monen kohdalla valetta. Voiko ihminen todellakin olla joka tilanteessa juuri sellainen kuin on. En minä ainakaan. Ihmisellä voi tietysti olla erilaisia minuuksia eri seuroissa tarjoiltavaksi ja ne kaikki silti ovat osa sitä samaa ihmistä. Mutta joitain asioita täytyy vain tietyssä seurassa piilottaa tai kaunistella.

Otetaanpa esimerkki: Kyläillään hyvän ystävän luona ja televisiosta tärähtää ilmoille mainos Martina ja Esko - Isku Kolumbiaan -sarjasta. Ystävä suureen ääneen päivittelee, että voi äly mitä ohjelmaa televisiosta nykyään tulee ja kuka tuokin naikkonen luulee olevansa, turha julkkis mikä turha julkkis. Eihän siinä voi muuta kuin nyökytellä ja pyöräytellä silmiään päivittelyjen lomassa kun samalla oman pään sisällä raksuttaa, että voi ei, en muistanut laittaa sitä tallennukseen.. kehtaisinkohan lähteä heti kahvin jälkeen, että ehdin asettua mukavasti sohvalle karkkipussin kanssa.

Minä voin ainakin nyt näin julkisesti sanoa, että mitä tyhmempi ohjelma, sitä enemmän se minua viehättää. Juu, jos vain osun tv:n ääreen, katson Matkaoppaat, Paratiisin, Martinan ja Eskon uudet taistelut, Miljonääriäidit ja eilen huomasin jopa tuijottavani Tiina Jylhän kauneusklinikkaa hypnoosin vallassa. Siellä oli Botox-bileet. Huh. Ja hei, en todellakaan ole ainoa, joka niitä katsoo, vaikkei kukaan sitä roskaa katsokaan. Selviytyjät ja Amazing Race on tullut jo myönnettyä aikoja sitten ja siitä onkin kuraa tullut niskaan. Kaikella rakkaudella tietysti. Mutta ne on ihan lällykamaa. TOSIkatselija uppoutuu lumoutuneena Jordan - Povipommin päiväkirjaan tai, tai... 

"Hei! Olen W ja olen roskaohjelmien katselija."

Mutta Ruotsin miljonääriäidit on jopa minulle liian hardcore. Ne on niin rumiakin. Ja tyhmiä. Ja ruotsalaisia. Ei millään pahalla (eipä).