Meille tuli vierailija toisesta ulottuvuudesta. Ystävämme, robotti-imuri WALL·E. Innostuneena otimme hänet vastaan. Löysimme hänelle ja hänen laturilleen oman kivan pienen sopin (heh) ja toivotimme tervetulleeksi taloon. Annoimme hänelle aikaa levätä hetken, pitkän matkan planeetta Hobby Hallista tulleena. Sitten pyysimme häntä näyttämään osaamisensa. Alku sujui hienosti. Hän tutkiskeli paikkoja ja lähti raivaamaan pölykerroksen peittämää tietä olohuoneesta kohti eteistä. Ylpeänä koko perhe seurasimme ystävämme matkaa läpi harmaiden kerrosten ja kissanhiekkakasojen. Välillä näytti, että edessä oleva matto koituu kohtaloksi, mutta urhoollisesti hän jatkoi matkaa. Matka takaisin eteisestä ei sujunutkaan enää niin loistavasti. Jostain syystä hän vähän väliä harhautui polulta ja töksäytti päin seinää. Lopulta hän pääsi kuin pääsikin takaisin olohuoneen puolelle. Mutta sitten taisi anturit olla jo niin pölyn peitossa, että suuntavaisto petti lopullisesti. Reiteissä ja suunnanvaihdoissa ei ollut mitään logiikkaa ja ympäri pyörittyään, hän törmäsi lopulta aina samaan pianojakkaraan. Niin monta kertaa, että jälkikasvukin osasi jo sanoa "pöks". Päätimme päästää hänet lepäämään ja antaa seuraavana päivänä uuden mahdollisuuden.
Seuraavana päivänä (kuulemma) WALL·E pistikin parastaan ja kahteen eri otteeseen järjestelmällisesti kulki läpi talon palaten kotipesäänsä latautumaan. Suunnittelimme hänelle mielessämme jo paikkaa joulupöydässä. Innostus oli kuitenkin ennenaikaista ja seuraavat esitykset eivät menneet aivan yhtä hyvin. Milloin hän jäi jumiin TV-tason alle, milloin maton reunaan. Välillä hän ei löytänyt takaisin laturilleen, vaan harhaili nälkäisenä kissanruokakippojen luona. Yritimme parhaamme mukaan auttaa WALL·Ea, siirtämällä pölykasoja hänen reitilleen ja viemällä imuroimattomiin paikkoihin, mutta kun kerran kotiin tulessamme löysimme hänet kiertyneenä olohuoneen verhoon, surkeasti piipittäen tiesimme, että vierailun piti päättyä. Vielä ei ollut WALL·En aika. Puimme hänet lämpimästi kotimatkaa varten ja eväät mukaan pakattuna, lähetimme hänet emoaluksen matkaan. Hei hei ystävä, ehkä vielä nähdään! Teit lähtemättömän vaikutuksen myös lapseemme, joka vielä tänäkin iltana kysyvästi toisteli "imuli, imuli?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti