Nyt se on alkanut. Julkisilla paikoilla kulkiessa pitää koko ajan olla tarkkaavaisena jälkikasvun kanssa liikkuessa. Siis, pitäähän sitä tehdä muutenkin, mutta nyt erityisestä syystä. Nolostumisten minimoimiseksi.
On aivan ihanaa kun jälkikasvu puhuu jo selviä sanoja ja lauseitakin. Se auttaa paljon päivittäisissä toiminnoissa. Mutta on myös ihanaa itse kokea, miltä se lapsen suora (todella kuuluva) puhe tuntuu. Olimme kaupassa. Menimme kassalle. Viereisellä kassalla oli kaksi melko tummaa (ellei jopa mustaa) mieshenkilöä. Huomasin jälkikasvun huomion kiinnittyvän heihin. Aikansa tarkkailtuaan, lapsi alkoi toistella "setä, setä.." Katselin toisaalle ja totesin, "juu, setä siinä". Sitten alkoi osoittelu ja "setä, setä", "pimeetä, pimeetä". Naama punaisena yritin olla purskahtamatta nauruun ja päätin lähteä lapsen kanssa kävelemään, kun mummu ystävällisesti lupautui maksamaan ostokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti