Suuruudenhullut

Jälkikasvun pieni uima-allas oli mennyt talven aikana varastossa rikki. Siihen oli tullut reikä, joka ei suostunut yrityksistä huolimatta paikkautumaan niin, että ilma olisi sisällä pysynyt. Niinpä uima-altaan kohtalona oli eräänä aurinkoisena päivänä pihalla saada puukosta ja tulla sullotuksi jäteastiaan. Olihan meillä sitten SE toinen uima-allas, mutta suurehkon kokonsa vuoksi se olisi niin työläs täyttää, että päätettiin se jättää sitten käytettäväksi lastenkutsuissa tms.

Eräässä lelukaupassa silmiin osui hieman erilainen allas. Sellainen johon ei tarvitse ilmaa laittaa ollenkaan. Se näytti niin kätevältä, että päätimme ostaa sellaisen. Pienempi versio näytti niiiiin pieneltä, että päätimme napata mukaan seuraavaan koon. Ajatuksena siis oli, että äitikin voisi viilentyä altaassa istuen kuumina hellepäivinä lapsen seurana.

Parin päivän päästä kotona päätimme ottaa altaan käyttöön. Mietimme, että terassin nurkka olisi sopiva paikka altaalle sekä tasaisen pohjan vuoksi, että sen takia, ettei allas olisi jälkikasvun silmissä aina ulos tultaessa. Siis - nurkka olisi ollut hyvä paikka, jos allas olisi siihen mahtunut. Kummankaan vanhemman hahmotuskyky ei ollut TAASKAAN toiminut vaan allas valtasi yli puolet terassin pinta-alasta. Juu, nyt mahtuu äitikin istuskelemaan altaassa. Ja isä. Ja mummu, pappa, kaverit, naapurit ja oikeastaan - ALLASBILEEET! Sillä miinuksella, että vettä altaaseen tulee vain 40 cm. Pikku vika.

Kun pääsimme yli tästä kokoasiasta, oli aika aloittaa altaan täyttäminen. Paketin kuvitetussa ohjeessa neuvottiin levittämään allas, nostamaan reunat pystyyn ja maireasti hymyillen täyttämään allas vedellä. A: Eihän sitä allasta saanut kunnolla levitettyä suoraksi, kun ne reunat eivät pysyneet pystyssä. B: NE REUNAT EIVÄT PYSYNEET PYSTYSSÄ. C: Toinen vanhemmista yrittää pitää altaan toiselta puolelta reunoja pystyssä käsin ja jaloin ja toinen toiselta puolelta, samalla söhöttäen vesipistoolilla vettä altaan sisäpuolelle. Jälkikasvu haluaa jo uimaan ja roikkuu laidoissa, jotka eivät siis pysy pystyssä jos jollekin jäi epäselväksi. Kun vettä on altaassa viitisen senttiä, reunat alkavat jotenkin jo pysyä pystyssä niin, etteivät ne retkahda maahan ja päästä vettä valumaan pois altaasta. Tarkoituksena ilmeisesti on, että reunat pysyvät sitten suorassa veden tukemana, kun allas on täytetty. Paitsi että huomaamme, ettei allasta voi täyttää kuin ehkä puoleen väliin, jotta vesi ei ole liian syvää jälkikasvulle.

Kun vettä on parikymmentä senttiä ja laidat kutakuinkin pysyvät kenossa sen verran, osittain nojaten terassin aitaan, ettei vesi karkaa, lopetamme täyttämisen. Lapsi pääsee vihdoinkin uimaan. Tai vesikävelemään. Seuraava epäkohta huomataan: reilu puolitoistavuotias lapsi altaassa, jonka laidoista ei voi ottaa tukea niiden lerpattamisen  ja mahdollisen tulvavaaran takia - ei hyvä idea. Onneksi lapsemme parin pempulleen tumpsahtamisen jälkeen kuuliaisesti pitää kätensä erossa laidoista ja tyytyy istuskelemaan lelujen kanssa altaassa.

Seuraavana päivänä päätämme päästää lapsukaisen uudelleen altaaseen telmimään. Vuorokauden aikana vesi ja mikä muu lie, on kehittänyt altaan pohjan liukkaan limaiseksi. Lapsi ei pysy yhtään pystyssä ja ei edes kontallaan pääse etenemään altaassa. Tähän kätevään pikku piha-altaaseenko nyt pitäisi sitten hankkia puhdistusaineet sun muut. Huh.. Jälkikasvu kuitenkin vaikuttaa tyytyväiseltä loiskiessaan istualtaan vettä ja heitellen altaaseen kerääntyneitä roskia maahan. Tämä tyytyväisyys olisi ehkä saavutettu myös hieman pienemmällä ja helpommin hoidettavalla altaalla.

Kolmantena päivänä allas on jo niin täynnä roskia ja altaassa lojuneet lelutkin niin liukkaita, että syksy on saapunut meidän uimalaamme. Allas tyhjennetään ja pestään (helpommin sanottu kuin tehty) ja palataan asiaan sitten myöhemmin - jos silloinkaan.