Kinderluistin

Minulla on kahdet rullaluistimet, joista toiset ovat jääneet melko vähäiselle käytölle, koska luistavat huonosti. Ne ovatkin olleet tyhjän panttina muutaman vuoden varastossa ja kulkeneet muutoissa mukana, koska ovat kuitenkin muuten hyvät ja käyttämättömät. Nyt oli tullut kysely, olisiko jollain myydä juuri tuon kokoisia rullaluistimia ja ajateltiin, että niitä voisi tarjota kun kerran ei käytetä. Mieheni haki luistimet ulkovarastosta sisälle tarkastelua varten ja siinä sitten päätin sovittaa toista jalkaani. Samalla kun olin pujottamassa sukatonta jalkaterääni sisälle luistimeen, mielessäni kävi, että onkohan siellä sisällä hämähäkkejä tai jotain, kun ovat niin kauan olleen varastoituna. Siinä samassa tunsin jonkin hipaisevan jalkapohjaani ja heitin luistimen kauemmas. Pyysin miestä katsomaan, mitä siellä on, koska itse näin mielessäni kerälle kääriytyneen tarantellan. En siis onneksi ehtinyt sujauttaa jalkaani aivan pohjaan asti, vaan jo ajatus hämähäkeistä hidasti jalkani liikettä. Mies kurkkasi luistimeen ja sanoi, ettei tiedä mitä siellä on. Sanoin, etten halua edes tietää, mikä jalkaani hipaisi ja hän lähti luistin kainalossaan ulos tarkastelemaan asiaa. Rauhoittelin itseäni sisällä, että mötikkä oli niin iso, ettei se mitenkään voisi olla hämähäkki, joten luultavasti kyseessä on vain jokin roska. Hetken kuluttua mies tuli sisälle ja kehotti menemään jalkapesulle. Katsoin kysyvästi ja sain kuulla mitä luistimesta oli löytynyt. Epämääräisesti äännellen ja melkein yhdellä jalalla pomppien juoksin pesuhuoneeseen kuuraamaan jalkaani samalla kun puistatukset kulkivat vartaloni läpi. Jopa jälkikasvukin hätääntyi ja alkoi itkua vääntämään, kun äiti sillä tavoin riehaantui. Ja kyseessä oli sentään vain muumioitunut hiiren raato. Yäk!