En olisi halunnut lähestyä tätä naistenpäivä -aihetta, mutta koko päivän, joka puolella sitä on toitotettu, niin voiko päässä tähän aikaan illasta enää muuta liikkua. Itse pidän naistenpäivää vain yhtenä olemattomana "juhlapäivänä" muiden samanlaisten joukossa. Tekemällä tehtynä. Anteeksi vaan te muut sukupuoleni edustajat, jotka pidätte sitä jotenkin merkityksellisenä.
Mutta aiheeseen: Tämä naistenpäivähömpötys sai minut siis ajattelemaan, kuinka paljon poikkean "perinteisestä" naisesta, mikäli yleistyksiin on uskominen.
1. Suklaa - jokaisen naisen paras ystävä (timanttien jälkeen, vai miten se meni?) missä muodossa tahansa
Ei minunkaan suuni sentään tuohesta ole, eli kyllähän minä suklaasta pidän. Mutta vain suklaana. Ja tietystä suklaasta. Tästä olen surullisen kuuluisa myös ystävä/tuttavapiirissäni. Eli karkeasti arvioituna, pidän kahdesta tietystä suklaasta. Ja siinä se. Kaikki muut ovat joko pahoja, tai sellaisia, joita tulee syötyä vain äääärimmäisessä sokerintarpeessa. En myöskään pidä suklaajäätelöstä, suklaakakusta tms. Niillä ei ole mitään tekemistä suklaan tai ainakaan hyvän sellaisen kanssa. Tämä siis vastakohtana siihen yleistykseen, että naiset pitävät kaikesta suklaasta ja kaikesta, jonka nimessä mainitaankin suklaa.
2. Vaatteet - No, nainen + vaatteet, tarviiko enempää sanoa?
Naisten vaatekaappien kerrotaan olevaan pullollaan erilaisia vaatteita, eri vuodenajoille, tapahtumille, mielialoille jne. Aijaa, ei mun. Yleensä minun vaatekaapistani löytyy kerrallaan tasan yhdet käytettävissä olevat housut sekä toiset, jotka vedetään jalkaan silloin, kun on pakko pestä ne julkisia esiintymisiä kestävät. Muutama T-paita, joku neuletakki ja lukematon määrä parittomia sukkia. Ai juu ja pari bilepaitaa, joista ainakin toinen on parhaat päivänsä nähnyt. Ok, ja yksi pakollinen hame - myönnetään. Ja yhdet kunnolliset rintaliivit ja parit sellaiset, joista pursuaa tavaraa sieltä, mistä ei pitäisi.
Meillä mies käskee minut vaateostoksille. Mielestäni se kertoo jo aika paljon. Ja eräs ystäväni antoi muutama vuosi sitten hyvän neuvon: "osta kerran kuussa joku vaate, niin pysyy vaatearsenaali kunnossa tai edes perustasolla". Taisin oikein kahtena peräkkäisenä kuuna ostaa jonkun. (Kuuna? -kirjoitetaanko se todella noin?)
Kuten aiemmasta voi päätellä, minun vaatteni eivät löydä tietään esimerkiksi UFFelle tai kirpputorille - tarvitsen niitä itse hamaan loppuun asti.
3. Kengät + laukut - kaikkien naisten fetissit - tai ainakin toinen näistä
Kenkäni ja laukkuni noudattavat samaa linjaa vaatteiden kanssa. Vain pakolliset hankitaan ja käytetään armotta loppuun asti. Paitsi laukkuja en edes käytä, kun on niiiin paljon kätevämpää tunkea rahapussi, avaimet ja puhelin takin taskuihin. Varsinkin kesällä, kun ei ole taskuja. Ja oikeasti, olen joskus tuskastunut kantamaan tavaroita kädessä, mutta sen sijaan, että mieleeni olisi tullut ottaa mukaan laukku, kaivoin laatikosta jonkun pienen muovipussin. Tyylikkään sellaisen tietysti. Huoh!
4. Kosmetiikka - purkkia ja purnukkaa joka vaivaan ja vaivattomuuteen
Jos minulla jotain purnukoita onkin tai on ollut, olen ne saanut tai voittanut arvonnassa. Kaapin perällä ovat käyttämättömänä. Tokihan nyt löytyy perusmeikit - ripsiväri, luomiväri, kulmakynä, peitevoide, huulikiilto ja rajauskynä. Mutta näitä "kaikkia" käytän vasta sitten, kun olen lähdössä juhliin. Ja minulle riittää yksi shampoo, hoitoaine ja suihkusaippua. Hajuvesiä en käytä, enkä juuri koskaan hiustenmuotoilutuotteitakaan.
5. Shoppailu - kaikki naiset rakastavat sitä ongelmaksi asti
Kaikki nämä aiemmin mainitut "ongelmani" taitavat juontaa juurensa juurikin tästä asiasta, että en pidä shoppailusta. Ei vaan pysty. Rahanmeno ahdistaa ja kauppoja kierrellessä tulee lähinnä tuskanhiki. Jos nyt joskus meinaan jotain ostaa, kannan sitä mukanani kaupassa aikani, kunnes alan miettiä, että mihin sitä todella tarvitsen. En mihinkään. Piste.
Monta muutakin asiaa varmasti löytyisi vielä, mutta armahdan sinua, joka olet tähän asti jaksanut lukea. Sinä, joka et minua tunne, ajattelet varmaan, että jösses, mikä peikkotyttö täältä löytyykään, mutta väittäisin, että kaikesta huolimatta, olen ihan naisellinen nainen ja kohtalaisen huoliteltukin julkisilla paikoilla. Ja sinä, joka minut tunnet, pliiis vahvista uskomukseni ;).
Minä vahvistan! Kaikki pitää paikkansa. Loppuun asti. Ja se vahvistaa sen, että nainen ei tarvitse muuta kuin "perustarvikkeet", ja on silti tarvittaessa mitä viehättävin. Kuten äitini sanoi: Joka o ain korree, ei ol koskaa kaunis. Ja voin kyllä sanoa, että kaunis on ilman ylimääräisiä konstejakin. Jokainen omalla tavallaan. Hyvää naistenpäivää kauniini.
VastaaPoista