Aaaah, siivouspäivä. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, meillä siivouspäivä ei ole jokin tietty viikonpäivä, vaan se päivä, kun ei enää itseäänkään kehtaisi päästää ovesta sisälle. Se taso saavutettiin taas tänään. Tosin tämä siivouspäivä rajoittui ainoastaan imurointiin, vaikka pöytäpinnatkin näyttivät siltä, että niihin olisi voinut nimensä kirjoittaa, mutta auringon laskettua sekin ongelma katoaa, joten mitä sitä sen enempää miettimään.
Imurointi voi kuulostaa helpolle ja ehkä jopa tylsälle kotityölle, mutta lisätäänpä yhtälöön yksi 1+-vuotias, niin johan löytyy uusia ulottuvuuksia. Ensin yhdessä haetaan imuria pesuhuoneen siivouskaapista. Lapsi avuliaasti osoittaa laitetta ja murisee, jotta äitikin muistaisi, minkälaista ääntä se taas pitääkään. Kun osat on saatu kasattua yhteen, raahataan imuri talon toiseen päähän ja samalla varotaan jyräämästä pienten varpaiden ja sormien yli, kun lapsi kulkee imurin vierellä ja työntää imuria/yrittää kiivetä imurin päälle/painelee nappeja. Ennen imurin hakua on luonnollisesti kerätty lelut, astiat, vaipat, sohvatyynyt, vaatteet yms. lattialta omiin paikkoihinsa, jotta imurointi sujuisi sutjakammin. Kuitenkin tässä välissä vähintään puolet kerätyistä tavaroista on jo ehditty levittää takaisin lattialle ja näin ollen aloitetaan siis esteimurointi.
Esteitä joustavasti väistellen ja edestä pois potkien tai jopa pöydille nostaen, imuroidaan rivakasti kyseessä oleva huone samalla seuraten jälkikasvun edesottamuksia. Toisella kädellä pidetään kiinni imurista ja toisella estetään lasta avaamasta kaappien ovia/paukuttamasta peiliä ja lasiovia/painelemasta tietokoneen, television, X-boxin ja digiboksin nappuloita. Pienen helpotuksen alkuvaiheessa tuo se, että lapsi viihtyy yleensä siinä huoneessa, jossa imuroidaan.
Seuraava vaikeusaste saavutetaan, kun lapsen mielenkiinto varsinaiseen imurointiin on loppunut ja hän on siirtynyt toiseen huoneeseen tutkimaan laatikoita/kaappeja/kissanruokakippoja/jääkaappia. Imuroinnin yhteydessä siis välillä kurkitaan selkä vääränä myös muihin huoneisiin ja mahdollisesti joudutaan välillä jättämään imuri huutamaan yksinään lattialle, kun haetaan jälkikasvu näköetäisyydelle. Oman hankaluutensa tarkkailulle aiheuttaa myös se, että kuuloaisti on poissa pelistä, koska Super Silent-pölynimurimme ei ehkä olekkaan nimensä veroinen.
Luultavasti jossain kohdassa tulee lapsen nopeus arvioitua alakanttiin ja toiseen huoneeseen mentyään huomaa esimerkiksi laatikollisen pieniä lastenvaatteita levitellyn ympäri lattiaa. Jälkikasvu innokkaasti yrittää sovittaa päähänsä liian pientä lakkia/housuja/tai no ihan mitä vaan. Seuraa vaatteiden kerääminen, lapsen mukaan ottaminen ja mielenkiinnon herättäminen johonkin leluun. Lelu hylätään heti äidin tartuttua uudelleen imurin varteen.
Lapsi saattaa myös yhtäkkiä kadota koko asunnosta. Tällöin on syytä sammuttaa imuri ja ottaa kuuloaisti avuksi etsintään. Kun on päästänyt huutavan lapsen pois tuulikaapista, josta itse juuri hetkeä aiemmin poistui imurin kanssa, voi jatkaa imuroinnin muualla talossa loppuun. Välillä otetaan kuitenkin varikkokäynti läheisyystankkauksella, kun jälkikasvun on pakko juuri sillä hetkellä päästä syliin halittavaksi.
Pitää myös olla tarkkana imurin johdon kanssa, koska jälkikasvun reitti kulkee useasti johdon yli ja rivakasti kun imuroidaan, johto saattaa myös tehdä äkkinäisiä liikkeitä. Vähintään kerran johtoa yritetään myös vetää seinästä sekä sovittaa kaulan ympärille.
Kun kaikki huoneet on saatu imuroitua, palautetaan imuri takaisin pesuhuoneen siivouskaappiin. Samalla kun osat irrotetaan ja tungetaan siivouskaappiin niin, että kun oven nopeasti laittaa kiinni, ne eivät sieltä ehdi kaatua ulos, on lapsi jo selän takana innokkasti lapioimassa kissanhiekkaa lattialle. Siirretään lapsi sivuun, avataan varovasti siivouskaappi ja otetaan oven raosta harja. Harjataan hiekka lattialle keon muotoon ja tavoitellaan siivouskaapin oven raosta myös sihveliä.. kunnes muistetaan, että juuri viime viikolla joku heitti sen ovesta pihalle, koska se oli rikki. Harja ilman sihveliä todetaan todella käteväksi välineeksi. Noh, lapataan hiekat käsin roskapussiin ja haetaan keittiöstä pikkuimuri, jolla loput hiekat saadaan kätevästi kerättyä. Lapsen ja äidin käsien pesuun on hyvä lopettaa tämä siivousoperaatio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti