Synkkyyttä

Siivosin kaappeja ja löysin jotain kolmentoista vuoden takaa. Vain yhdelle ihmiselle olen joskus nämä tekstit näyttänyt, mutta jostain syystä olen ne kaikki nämä vuodet säilyttänyt. Mulla ei ole ollut mitään kauheeta teiniahdistusta, mutta näitä kun lukee tulee kyllä paha olo. On ollut joskus vissiin huono päivä :).
Tässä yksi

Istun ikkunassa katsellen, kuinka kaunis punainen lehti tippuu karulle maalle. Sataa. Kuuntelen, kuinka tuuli kertoo minulle tuhat onnellista tarinaa, jotka kaikki tunnen jo entuudestaan.

Hymyilen, mutta sisälläni on polttavaa jäätä. Olen näkymätön onnellisille lopuille, joita maailma on täynnä. Ne eivät löydä minua. Elämäni on tässä - lepattava sininen liekki tuulessa, juuri sammumaisillaan. Odottaen, että sade tulee ja tukahduttaa. Enää ei ole aikaa.

Kauan sitten liekki etsi suojaa tuulelta, joka hetki hetkeltä pienentää elämänkipinää. Nyt on jo myöhäistä. Edes suurin kaikista ei pysty liekkiä elvyttämään. Näin on oleva - onnelliset tarinat tuulessa kulkevat ohi kiitäen ja lopulta pieni liekki sammuu kokonaan.

Sammuttuaan se ei enää koskaan pala. Kun joku sen löytää, hän huomaa saapuvansa pienen sinisen hetken liian myöhään ja toivoo, että olisi tavannut kohtalonsa aiemmin.

Ja silloin se kaunis punainen lehti itkee kauniin punaisen kyyneleen, joka sekoittuu sateeseen.