Noni. Nyt on sitten omat hiusterapiat vähäksi aikaa hoidettu. Toivottavasti ei tule kauheaa stressiä lähiaikoina. Tai ehkä tuosta sivuhärpäkkeestä juuri ja juuri ylettyisi niitä kaksihaaraisia etsimään. Tein sen, mitä olen suunnitellut jo monta vuotta, mutta en ole uskaltanut. Menin siis tilaisuuteen, jossa valittiin hiusmalleja. Olin totaalisen kyllästynyt pitkään hampputukkaani ja kaipasin piristystä. Ennen en ole saanut aikaiseksi mennä, koska viime hetkellä on ehkä se kuuluisa jänönen ängennyt housuihin. Nyt menin, minut valittiin ja hiukseni leikattiin. Lyhyemmiksi kuin ikinä. Tosin siihen nyt ei paljoa vaadita. Värjättiinkin, mutta henkilökohtaisesti en mitään suuuuren suurta eroa huomaa aiempaan väriin. Se lievä (neljän sentin) juurikasvu on tietysti peitossa. Ja taitaa se vähän kiiltävämpikin olla - siis väri, ei juurikasvu. Ja enemmän sävyeroja. Mutta perusvaikutelma on sama.
Koko tilaisuus oli siinä mielessä hieman huvittava, että "HiusTaiteilijat" jo valintatilaisuudessa alkoivat keskenään kinastella olemattomista asioista. Ja me mallit tosiaan olimme vain tukka kepin päässä - tai ehkä minun tapauksessani halon. Meille ei paljoa puhuttu tai ylipäätään kerrottu, mitä seuraavaksi tapahtuu. Minut esimerkiksi valittiin värimalliksi ja kun kampauspöydän ääreen päästiin, leikeltiin ensimmäiseksi hiukset reilulla kädellä. Luvan olin kyllä antanut jo aiemmin, mutta mitenkään ei käynyt ilmi, että näin tehdään. Väristäkään ei ollut mitään käsitystä, ennen kuin hiukset pestiin näytöksen aikana ja äkkiä vilkaisin peiliin, ennen kuin piti yleisölle mennä näyttämään lopputulosta. Mutta hyvä tuuri kävi. Hyvä kampaus tuli. Tai no, katsotaan miltä se näyttää kun olen itse sen ensimmäisen kerran pessyt ja kuivannut ja ehkä jopa harjannut.
HiusTaitelijahan käytti vain hiustenkuivaajaa ja harjaa. Itseni näen jo sieluni silmin kuivaamassa ja harjaamassa. Kädet puutuvat jo puolessa välissä, kun yrittää toisella kädellä pitää liian lyhyen sähköjohdon omaavaa hiustenkuivaajaa jotenkin lähellä takatukkaa ja toisella kädellä harjata kampausta ilmavaksi. Sen jälkeen on pyöröharjan vuoro. Sen kanssa yritetään vääntää latvoja oikeaan suuntaan - tuloksena väärään suuntaan kääntyvät latvat ja joka suuntaan töhöttävät päälihiukset sekä tehokkaasti kerrattu kirosanavarasto kun on irroitettu pyöröharjan ympäri kiertyneitä hiuksia. Myöskään jakausta ei löydetä kohdalleen, koska se on kampauksessa laitettu aivan eri kohtaan, kuin missä se on aiemmin ollut. Tuskastuneena otetaan käyttöön järeämmät aseet eli suoristusrauta. Siloisempi päälihius ehkä saadaan aikaseksi, mutta kolmannen palovamman jälkeen hylätään rauta. Hiukset edelleen kaartuvat juuri sinne, minne ei pitäisi, joten turvaudutaan hiuslenkkiin. Saadaan kuin saadaankin pieni poninhäntä aikaiseksi hengitystä pidätellen. Kun puhalletaan ilma ulos keuhkoista, joka puolelta alkaa valahtaa jos jonkin pituista hiusta, koska kampausta varten hiukset on leikattu tosiaan joka puolelta eri pituisiksi. Pinnit! Parinkymmenen pinnin ja kymmenen piiiiitkän lakkasuihkauksen jälkeen haetaan kaapista huivi, kiedotaan se päähän ja toivotaan, että hiukset kasvavat nopeasti.
Mutta tänään on vielä aikaa ihailla uutta kampausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti