Välillä tulee mietittyä, että miltä omat touhut näyttää ulkopuolisen silmin. Esimerkiksi kun ajetaan kaupasta kotiin ja pikatiellä edessä olevan auton apukuski kääntyy takaikkunaan päin, irvistelee, heiluu ja taputtaa käsiä ja mahdollisesti leikkii vielä karvahanskalla käsinukkea. Todennäköisesti katsotaan seuraava mahdollinen ohituspaikka ja ajetaan lujaa ohi. Noh, minähän se siellä vain yritän pitää lasta hereillä kotiin asti, ettei päiväunet mene plörinäksi.
Tai kun ollaan isovanhempien luona ja laitetaan zumba-dvd pyörimään jälkikasvua varten, koska hän kovasti pitää rytmikkäästä musiikista. Tämä yleensä kuitenkin päätyy siihen, että äiti ja isovanhemmat zumbaavat hiki päässä ja jälkikasvu katselee kirjaa yksin jossain huoneen nurkassa mutustellen lattialta löytynyttä havunneulasta.
Tai miltä näyttää jos joku sattuisi vilkaisemaan ikkunasta kun jälkikasvu roikkuu keskellä olohuonetta hyppykiikussa sen näköisenä että just joo, ja äiti hyppii hulluna vieressä, kunnes pienet kädet ojentuvat tarkoittaen "ota minut nyt pois tästä pussista, hullu nainen".
Ja aika monta kertaa olen myös huomannut yksin haltioituneena katselevani Fröpelin palikoita, Nalle Puhia tai jotain muuta vastaavaa kun jälkikasvu on jo aikoja sitten lähtenyt tyhjentämään keittiön kaappeja.
Päiväunet on ne parhaat. "Nyt otetaan nalle kainaloon ja mennään huilimaan, koska on päiväuniaika" - äidillä.
Näinhän se on. Äiti, jolla on tai on ollut pieni lapsi, allekirjoittaa tuon kaiken ja ymmärtää. Mutta miehet... ???
VastaaPoista