maanantai 28. maaliskuuta 2011

Lips ahduksia

Ulkomailla on kätevää, kun voi puhua suomea, ilman että muut sitä ymmärtävät. Siis, tajuan kyllä että julkisella paikalla saattaa olla myös muita suomalaisia, joten ei nyt ihan kaikkea kannata kovaan ääneen sanoa, mutta noin yleisellä tasolla. Nyt taas Lontoon reissulla tuli kuitenkin huomattua, että ei se suomen puhuminenkaan aina pelasta. Kaverin kanssa istuttiin "tubessa" ja juteltiin niitä näitä. Vastapäisellä penkillä istui oletettavasti venäläinen mies, jonka kieli ainakin puhelimeen puhuessa kuulosti kovasti siltä itseltään - venäjältä. Mitenkään kummemmin emme häneen kiinnittänyt huomiota, mutta jonkin asteinen nolostuminen tapahtui,  kun selitin jotain epäilemättä erittäin älykästä asiaa ystävälleni ja totesin perään kovaan ääneen DAAAAAA. Siinä samassa vastapäätä olevan kansallisuus iski tajuntaan (ja samalla tosin suuri ihmetys, että mikä ihmeen "daaaa"). Enpä alkanut tarkastella, herättikö laukaisuni jotain reaktiota käytävän toisella puolen.

Toisen kerran sentään ajatukseni oli nopeampi suutani. Asioimme pienessä liikkeessä, jonka myyjänä oli vanhempi herrasmies. Kassalla puhuin ystävälleni taas suomen kieleen tukeutuen, että tuleepas tuosta miehestä mieleeni.. hhhmp.. sanonkin myöhemmin. "Bill Cosby" olisi saattanut herättää jonkinlaista mielenkiintoa myös tuossa mustassa miehessä, varsinkin kun tilanteessa tuskin oli mitään muuta tuohon hahmoon viittaavaa kuin hän itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti