Kello alkaa näyttää iltapuuroaikaa, joten jälkikasvun kanssa siirrytään keittiön suuntaan. Samalla alkaa kuulua jokin rytmikäs ääni - no vaaleanpunainen kissahan se siellä vaalealla rahilla suunnittelee oksentavansa. Suhautan paikalle ja yritän tönäistä Hänen Korkeutensa lattialle pelastaakseni rahin, jolloin kissa pelästyneenä singahtaa karkuun ja juoksuaskelten lomassa oksentaa kaksi kertaa pituisensa karvapallo-sappinestecocktailin, mihinkäs muualle, kuin vaalealle matolle. Jälkikasvu tulee avuliaasti osoittelemaan oksennusta ja murisemaan, samalla kun yritän siivota ja jynssätä mattoa edes vähän puhtaammaksi.
Vihdoin pääsemme takaisin keittiöön ja erinäisten vaiheiden jälkeen puuro on pöydässä. Jälkikasvu ei ole mitenkään kovin innokas syömään puuroa tänään, koska maito maistuu paremmalle. Välillä saan kuitenkin sen verran vedettyä taikamukia kauemmas suusta, että puuroakin suuhun livahtaa.
Kun noin neljännes puurosta on jäljellä, sovitaan, että tämä saa riittää. Enää viimeinen lusikallinen ja sitten hammaspesulle. Noin, sinne menee ..ja sieltä tulee. Joku kutittaa kurkkua ja saa aikaiseksi yskän, joka saa juuri niellyn puuron tulemaan takaisin kovalla vauhdilla. Tästä seuraa erinäisiä yskä/kyökkärefleksejä. Kädet vaan reippaasti alle, ja tavaraa takaisin lautaselle ammentamaan.. ja pöydälle. Ja lattialle. Ja ruokalapun lokeroon. Ja yöpaidalle. Ja syöttötuolille.
Ohjelmassa seuraa huutavan lapsen nostaminen tuolista ja kuoriminen yöpaidasta. Naaman, käsien ja jalkojen pesu lavuaarissa. Rauhoittaminen. Lapselle vesimuki käteen ja keittiön kimppuun. Yöpaita lattialta lavuaariin virutukseen ja edelleen pesuun. Sama toistetaan ruokalapun kohdalla. Kuin myös syöttötuolin pehmusteen. Syöttötuoli pesuhuoneseen ja suihkutus, samalla kun estetään lasta menemästä myös suihkuun. Lapsi mukaan, ettei liukastu märällä lattialla ja takaisin keittiöön. Irtonaisen materiaalin kimppuun. Sitä siivotessa voi vain ihmetellä, miten kahdesta desistä puuroa ja desistä maitoa saadaan aikaiseksi kaksi litraa oksennusta. Ensin isommat paperilla ja rätillä ja lopuksi lattian luuttuaminen kunnon aineilla, jotta ilmassa leijuva haju hälvenisi. Samalla huomaan astuneeni johonkin useista vaihtoehtoisista lätäköistä, joten seuraa lattian pesua myös välillä keittiö-kylpyhuone. Lapsi nappisilmäisenä seurailee vesimuki kädessä ja avuliaasti osoittaa taas siivoamattomat paikat. Lapsi ehtii myös käydä tarkastelemassa roskapussin sisältöä - roskat takaisin pussiin ja käsipesulle. Keittiö kunnossa ja toteamus, että haju mitä luultavimmin on tarttunut nenäkarvoihini, koska se ei häviä.
Lapselle puhdas yöpaita päälle ja vähän banaania paikkaamaan menetetyt tankkaukset. Hammaspesu ja nukkumaan. Ja näin äiti pääsee nauttimaan rauhallisesta illasta, omasta ajasta, vieno oksennuksen tuoksu nenässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti