En tiedä, pitäisikö olla huolissaan muististaan jo tässä iässä. Kaikki nyt varmaan joskus unohtelee asioita, mutta välillä tuntuu, että olen tehnyt siitä oikein taidetta. On tietysti nämä perus "Missä silmälasini/kynäni/aurinkolasini on -Ai, katos kädessäni/pääni päällä/nenälläni". Kukin voi tietysti näistä esimerkeistä miettiä, mikä löytyy mistäkin..
Tämä voidaan kuitenkin viedä myös pidemmälle toimimalla seuraavasti. Mennään vessaan ja laitetaan piilolinssit päähän. Tämän jälkeen heitetään nenälle vielä poistuessa silmälasit ja ihmetellään, miksi maailma näyttää niin kummalliselta. Tai ollaan lähdössä ulos talosta ja eteisestä matkaan napataan aurinkolasit. Yritetään sovittaa niitä päähän, ihmetellen miksei nyt suju, kunnes huomataan, että ei ne varmaan oikein sovi, kun on jo silmälasit päässä.
Noh, autoon vain ja menoksi. Reipas peruutus autokatoksesta ja kurvissa ihmetellään, mikä lonksutus kuuluu ulkoa. Pysäytetään auto ja mennään ulkopuolelle katsomaan. Siellähän se lämmitysjohto roikkuu joko auton alla, tai on jo jäänyt renkaiden alle ja pötköttää auton takana tiellä. Onpa käynyt niinkin, että kadonnutta johtoa alettiin etsimään vasta seuraavana päivänä, sitä löytämättä.
Asioille pitää kuitenkin lähteä ja ollaan jo hyvän matkaa ajeltu kohti Kelaa/verotoimistoa/pankkia kun huomataan, että se lappu jonka takia lähdettiin, unohtui keittiön pöydälle/eteiseen kenkätelineen päälle tms. Ja ei kun takaisin.
Virastossa asioinnin jälkeen suunnataan ruokaostoksille supermarkettiin ja hähää, ollaankin kirjoitettu kauppalappu, jotta kaikki tärkeä muistetaan ostaa. Kaupassa lappua vilkuillaan tasaisin väliajoin, jotta saadaan ostettua tarvittavat ainekset kinkkukiusaukseen/jauhelihakastikkeeseen/broileripataan. Loppumetreillä mukaan napataan vielä joitakin "heräteostoksia", joita kotoa uupuu. Kotiin päästäessä huomataan, että ne viimeiset tarvittavat tavarat on kuitenkin jääneet ostamatta kun matkalla kyseiselle hyllylle ilmaantui yllättäen nenäliinojen/kissanruoan/suolapähkinöiden tarve. Ja yleensä ostoksista puuttuu tietenkin se kinkku/jauheliha/broileri. No, onneksi on lähikauppa.
Sitten ruoan laittoon. Vesi kiehumaan pastaa/kananmunia varten. Häärätään lapsen kanssa jotain. Huomataan, että vesi on kiehunut jo varmaan puoli tuntia ja on jo vähentymään päin. Lisätään vettä ja odotetaan uudestaan kiehumispistettä. Laitetaan pasta/kananmunat veteen ja koska uudesta puhelimesta ei löydy tähän hätään ajastinta, päätetään luottaa muistiin. VIRHE! Kun muistetaan, että pasta on ollut jo tovin kiehumassa kun ollaan taas kerran jumiuduttu katsomaan lapsen kanssa Fröpelin palikoita tms. kiirehditään paikalle ja huomataan, että pasta on ehkä hieman yli "al dente", mutta onneksi jälkikasvu on ystävällisesti pienentänyt levyn lämpötilaa niin, ettei suurta katastrofia ole päässyt syntymään. Toisella kertaa on unohdettu 12-minuutin kananmunat noin puoleksi tunniksi kiehumaan, löytäen ne hellalta kun on menty lapsen kanssa potalle päin. Pieni musta rengas oli ilmaantunut keltuaisen ympärille, mutta muuten olivat samaa tavaraa.
Seuraavana aamuna muistetaan, että laitettiin edellisenä aamuna pyykit koneeseen, ja ne ovat siellä viruneet nyt vuorokauden märkinä. Ei muuta kuin vähän pesuainetta, extra-annos raikastavaa huuhteluainetta, pikaohjelma ja pyykit ovat taas "kuin vastapestyt".
Kuitenkaan tai ehkä juuri siksi en koskaan unohda puhelinta, rahapussia tai avaimia, koska tarkastan noin seitsemän kertaa, että ne ovat mukana. Tai no, ehkä ei voi sanoa ei koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti